Projektityötä parhaimmillaan

On taas päivä, jona työvuosi on ohi ja alkaa kuuden viikon vuosiloma. On päivä, jona taas kerran miettii, mikä tässä kehittämis- ja projektityössä kiehtoo. Yhä uudestaan innostuu ideoimaan, suunnittelemaan, kokoamaan verkostoa tekemään yhdessä, hakkaamaan päätään seinään, vääntämään ja kääntämään asioita siihen malliin, kuin niiden toivoisi olevan, keräämään tilastoja, kirjaamaan, kuvailemaan, raportoimaan, selittämään ja perustelemaan tehtyä. Joku tässä koukuttaa!

Viimeinen työviikko nosti esiin projektityön helmiä. Hyvä alku Hämeessä -hankkeelle tehtiin ulkoinem arviointi. Arvioijana Ramboll halusi keskittyä hankkeen tavoitteista kahteen: verkoston prosessityöhön ja Paavo Pilotteihin. Teemat oli valittu hyvin. Niissä nousi esim verkoston merkitys, yhteistyö ja eri toimijoiden tahto saada kotoutumisen palvelut toimimaan yhteistyöllä. Enempää ei voi työltään kai pyytää kuin sitä, että arvioinnin aikana löydetään monen tahon yhteistyönä rahoitus- ja toteutusrakenteita kotoutumispalveluille niin, että rakenteita voi monistaa valtakunnallisestikin. 

Tästä pidän! Saa tehdä uutta. Saa kokeilla. Saa onnistua ja epäonnistua kokeiluissa. Projektilla on alku ja loppu, saa saada aikaan valmista, luopua vanhasta ja hypätä uuteen. Saa aikaan jotain, mille on tarve, mitä aiemmin ei ole ollut ja mikä löytää paikkansa ja jää elämään. Kehittäjät ovat kai työelämässä oma rotunsa. Rasittavakin sellainen. Aina ei muutos synny helposti, mutta lopulta uusi aina korvaa vanhan. Kun  aloitin kotouttamistyössä yli 20 vuotta sitten, en olisi uskonut, miten yhteiskunta muuttuu, maahanmuuttajien määrä kasvaa ja kotouttaminen rakenteistuu. Olen saanut olla monessa vaiheessa mukana tekemässä ja kokeilemassa. Aika hyviä ollaan jo! Nyt lepuuttumaan lomalle ja sitten raikkailla, uusilla ideoilla pulmien kimppuun ja maailma taas hitusen paremmaks

Ideoita iloisesta Amsterdamista

Hyvä alku Hämeessä ESR-hankkeen toimijaorganisaatiot tekivät opintomatkan Amsterdamiin tutustumaan kotouttamisen malleihin ja etsimään hyviä käytäntöjä. Kuuden henkilön porukalla reissattiin niin, että kaikista hankkeen organisaatioista oli osallistuja mukana.

Järjestöt vahvasti kotouttamistyössä

Amsterdamiin saavuttiin keskiviikkona 7.6. puolen päivän aikaan ja jo iltapäivällä olimme tutustumassa De Havelaariin. De Havelaar on lähiökeskustyyppinen toimintakeskus, joka kuuluu laajaan ABC-allianssiin. Keskus, johon tutustuimme, oli organisaation osaa West. Vapaaehtoisia kotouttamisessa toimii sadoittain. Toimintana järjestetään mm. kielen opetusta, ohjausta ja neuvontaa, nuorisoteatteria, lounastarjoilua… Ihmiset itse ovat avainasemassa toiminnan järjestämisessä ja suunnittelussa. Rahoitus saadaan erityyppisinä avustuksina kaupungilta.

Ammatillisen koulutuksen ja kielen opetuksen yhdistämisen kokeilut menossa

Torstaina 8.6. aloitettiin aamu matkalla tutustumaan ROC-koulutuksenjärjestäjän ammatillisen koulutuksen kokeiluun. Opiskelijoita ROC:ssa on yli 30 000, henkilökuntaa noin 700. Projektin idea oli koulutuskokonaisuus, jossa yhdistettiin tekniikan alojen ammatillisia opintoja ja kielenopetusta. Rakenne vastasi melko hyvin Suomen maahanmuuttajien osaamisohjelmakokeilua. Menossa oli ensimmäinen vuoden alussa aloittanut ryhmä, jonka kielitaitotaso oli hyvin vaihteleva. Opiskelijat, joita jututtelin, olivat kotoisin hyvin monista Afrikan ja Aasian maista, monet Syyriasta. Moni oli ollut Hollannissa noin kolme vuotta ja osallistunut aiemmin hajanaisesi kielikursseille. Varsinaiseen ammatilliseen koulutukseen vaadittavaa kielitaitotasoa B1 ei heillä vielä ollut ja sitä kokeilussa tavoiteltiin. Koulutus rakentui ”praktiikasta” eli työsalityöskentelystä, kieliopinnoista ja mm. liikunnasta. Hyvin tyytyväisiä olivat opiskelevat nuoret miehet opintoihin ja käytännönläheiseen opetukseen. Pohdittavaksi jäi, miten meillä vastaaviin MAO-koulutuksiin tarvittava A1-A2-kielitaitotaso saavutetaan yleensä jo 6-12 kuukaudessa kotoutumiskoulutuksessa, kun Hollannissa siihen kului 2-3 vuotta. Kielissä on toki eroja kuten oppimistuloksissakin, ehkäpä suomalainen pedagogiikka ja koulutus on ihan kilpailukykyistä - jopa hyvää?

Rahoitusrakenne ohjaa vahvasti vastuuseen omasta oppimisesta

Kotouttamisen ja koulutuksen rakenteet olivat Hollannissa hyvin monimutkaiset. Pääsääntö oli, että jos maahan aikoo muuttaa vaikkapa naimisiin tai töihin, pitää ennen sitä opiskella peruskielitaito lähtömaassa ja suorittaa kielitesti ennen maahan saapumista. Pakolaisten osalla kielitaidon opiskelu aloitetaan alusta Hollantiin saapumisen jälkeen. Rahoitusrakenne oli kiinnostava. Kotoutuja saa valtiolta 10 000 euron lainan, ikään kuin opintosetelin, jolla hankkii itselleen kotoutumiskoulutuksensa. Useampi sata oppilaitosta tarjoaa kotoutumiskoulutuksia eri tavoin ja sisällöin, sitten maahanmuuttaja hakeutuu sinne, minne haluaa ja oppilaitokset valitsevat hakijoista haluamansa. Koulutus rahoitetaan opiskelijan opintosetelillä, jota voi käyttää kolmen vuoden ajan eri koulutuksiin useammassa oppilaitoksessa. Loppuvaiheessa tehdään kansalaisuuteen vaadittavat kielitesti (kirjoittaminen, tekstin ymmärtäminen, puhuminen, puheen ymmärtäminen), yhteiskuntatietokoe ja työelämätietokoe. Jos nuo läpäisee määräajassa, ei lainaa tarvitse maksaa takaisin. Jos oppiminen ei ole edennyt tavoitellusti ja testejä ei läpäise, pitää maksaa valtiolle takaisin se 10 000e. Tilanne on ilmeisen mahdoton luku- ja kirjoitustaidottomana ja heikoilla koulutuspohjilla tulleilla. Vielä 10 vuotta sitten valtio maksoi kaikkien koulutuksen, nyt vastuu oppimisesta ja vapaus valita oppilaitos sekä koulutus on kotoutujalla.

Monimuotoisesti rakennettu kotoutumiskoulutus

Iltapäivällä tutustuttiin ROC:n kotoutumiskoulutukseen. Ryhmiä oli paljon. Kielenopetusta lähiopetuksena oli kolmena päivänä viikossa 2,5h kerralla. Lisäksi viikkoon kuului neljä tuntia itsenäistä ohjattua työskentelyä tietokonetilassa sekä tunti viikossa vapaaehtoisten kielikoutsien vetämiä keskusteluharjoituksia. Itsenäisesti tulisi työskennellä paljon, jotta kansalaisuuteen ja ammatiliseen koulutukseen vaadittavan kielitaidon saavuttaisi. Opiskelijat opettivat vieraille innokkaasti kielen alkeita, kun pääsimme mukaan oppitunnille, suurimpana esteenä kielen oppimiselle jututtamani opiskelijat kokivat englannin kielen taitonsa – on helppo kommunikoida arjessa englanniksi eikä tule harjoiteltua hollantia.

Ihmiset itse kotouttamassa ja aktivoimassa - kaikki rakentavat yhteiskuntaa
 

Perjantaiaamun kaatosateessa suuntasimme De Meevaartin asukastuvalle. Paikka muistutti paljon Kumppanuustaloa, sekin oli aiemmin toiminut kirkkona ja kouluna, nyt tiloja käytettiin siihen, että ihmiset saivat järjestää itse ryhmätoimintoja, tapahtumia, saivat ohjausta ja tukea sekä aktivoivat asukkaita. Alakerrassa oli kahvio, tietokoneita ja matalan kynnyksen ohjausta sekä tilaa vapaalla kohtaamisella – ihan kuin meidän Kumppanuustalolla. Kiinnostavaa oli, että toiminnassa eivät erotu maahanmuuttajille ja muille suunnatut aktiviteetit. Maahanmuutto on niin monen polven jo kolonialismin ajalta tuttu ilmiö, että ihmisiä ei luokitella etnisen taustan mukaan. De Meevaartissa puhuttiin myös terrorismin uhasta ja etnisistä suhteista. Ristiriitoja tuntui ilmenevän hyvin vähän. Pelolle ei anneta tilaa vaan pidetään kiinni siitä, että elämä jatkuu normaalina, länsimaisen vapaana. Koko kaupungissa poliiseja tai turvallisuusjärjestelyjä näkyi hyvin vähän. Amsterdam on iloinen, vapaa, liberaali ja yksilöiden vapauden salliva ihan joka suhteessa.

Arvokkainta matkassa hyvien vierailukohteiden lisäksi oli hankkeen toimijoiden yhteinen aika keskusteluihin, vertaismentoroiva ote ja into jalostaa koettua toiminnaksi ja ottaa käyttöön omissa organisaatioissa ja Hämeen kotouttamisessa. Onpa kivaa oppia fiksussa innostuneessa porukassa uutta! Kiitos matkaseura ja Amsterdam!