Itäisen maan ihmettelyä

Kirjoitin blogin Metropolis-konferenssista ja siitähän kerrottavaa riittäisi. Moni on kuitenkin ollut kiinnostunut kuulemaan myös Japanista matkailijan silmin. Kiehtova ja hämmentävä maa ja kulttuuri, josta on kiva kertoa sekalaisia havaintoja tosin vain viikon reissulta.

Harmoniaa, rauhaa ja tasapainoa

Itseäni viehätti japanilainen estetiikka. Ikivanha kulttuuri on arvostettua ja edelleen pidetään yllä kauneuteen perustuvia viimeisteltyyn estetiikkaan liittyviä perinteitä: teeseremonia hitaan viimeisteltyine liikkeineen, upeat kimonot, joita myydään metroasemillakin ja joissa kipittäviä naisia näki ruuhkassa kadulla, puutarhat, joissa jokaisen puun jokainen oksa on leikattu täydelliseen tasapainoon. Rauhallista ja seesteistä, rauhoittavaa ja tasapainottavaa. Samaan aikaan herää länsimaisen vapaassa mielessä epäilys, miten käsitellään asioita ja ajatuksia, jotka eivät sovellu muottiin ja rikkovat malleja. Koodit ovat vahvoja, metrossa tummassa puvussa ja kiiltävissä kengissä istuva miesrivi alkaa vaikuttaa jotenkin absurdilta - tai ahdistavaltakin -, kun huomaa jokaisella samanlaisen valkoisen sateensuojan, joka on kääritty muoviin, ettei metrovaunun lattialle tipu vesipisaroita. Mille tuntuisi mennä töihin farkuissa? Hmm…

Tehokasta työtä ja vapauttavaa itseironiaa

Itselleni hämmentävintä japanilaisissa ihmisissä oli vapautuneisuus ja itseironiakin. Kulttuurin vaikeita asioita käsitellään myös ulkopuolisille avoimesti. Kova työtahti oli arkea, vielä viikon kuluttua kotiin paluusta nukun univelkoja. Työpäivien luennot ja työpajat kestivät aamusta iltakuuteen, sen jälkeen osallistuttiin vapaamuotoisempaan kulttuuriohjelmaan, verkostoiduttiin ja käytiin ne arvokkaat ammatilliset keskustelut syömässä kulttuuriohjelman päätyttyä. Seuraavaan aamuun mennessä hotellilla sitten valmistauduttiin omiin esityksiin, tehtiin muistiinpanot ja rakennettiin seuraavan päivän ohjelma. Yhteiskunta tukee tehokkuutta: metrot kulkevat jouhevasti, käytävillä, portaikoissa ja kaduilla liikutaan järjestelmällisesti vasenta puolta ripeässä yhteistahdissa juoksematta ja hidastelematta, vesipullon saa ostaa automaatista kolikoilla mennessä metroon tai kokoushuoneen ulkopuolelta.

Aikataulujen noudattaminen oli suomalaisena helppoa, samoin ohjeistusten selkeys. Vinkit koodin rikkomisesta olivat hauskoja: Kun työpajassa innostunut ammatillinen keskustelu jatkui vielä virallisen päättymisajan jälkeen, tultiin tilan projektori laittamaan pois päältä 18.02, sitten suljettiin mikrofoni 18.04 ja kaksi minuuttia myöhemmin ymmärsimme poistua, kun siivooja telkesi ovet auki ja tuli ovelle. Vastaava kokemus oli oppaan veikeä kommentti, kun lähdettiin tutustumispaikasta toiseen: hän kiitti kumartaen lämpimästi yhteistyöstä, jonka ansiosta olimme myöhässä vain 10 minuuttia.

Japanilaiset puhuvat avoimesti liiasta työnteosta, työuupumuksesta, paineista ja harakirikulttuuristaan. Tuntui, että suosituin keino torjua uupumusta oli uni. Näytti olevan sosiaalisesti ihan sallittua nukkua luennoilla, työpajoissa, oppaana bussissa ja tiukan paikan tullen vaikkapa panelistina paneelissa. Tämä oli hämmentävää, suomalaisen työkulttuurin mukaan kun yrittää kiinnostua julkisissa työtilanteissa ihan mistä vaan ja jos ei kiinnosta niin on opetettu, että ainakin on kohteliasta kuunnella. Enpä sitten tiedä, mikä on parempi tapa toimia.

 Naisista ja miehistä

Minulle vaikeinta oli kohdata suurkaupungin näkyvä prostituutio, joka oli peittelemättömän näkyvää, kaduilla oli töissä paljon hyvin nuoria tyttöjä. Pitkälle en päässyt ilmiön selvittelyssä, mutta selkeästi edelleen on olemassa länsimaisesta seksibisneksestä eroavaa geishakulttuurin kaltaista maksullista seurapalvelua, jossa perusidea taitaa seksin sijaan olla palveleminen ja palveltavana oleminen. Jotenkin ideaan pääsee kiinni teeseremonioiden, nöyrien kumartelujen, naisten ja miesten välisen korrektin etäisyyden, näkyvän vallankäytön ja näytön kautta. Vaikea ilmiö ymmärtää näin suomalaisittain.

Turistina ja naisena Japanissa on hyvin arvostettu olo. Yksityisyyttä kunnioitetaan ja kaikki palvelevat parhaansa mukaan. Monella asiakaspalvelutyössä olevalla englannin kielen taito oli heikko, hymyillen ja kumarrellen paikalle etsittiin joku paremmin ymmärtävä ja ohjattiin vaikka seuraavaan tavarataloon, jotta saadaan asiakas tyytyväiseksi. Kun tuijotteli metroasemalla japaninkielistä karttaa epätoivoisena, ilmestyi jostain aina joku, joka tuli ystävällisesti näyttämään, mihin mennä. Apu oli tarpeen, koska karttoja ja katukylttejä ei osannut lukea.

Seminaarissa oli tasaisesti puhujina niin naisia kuin miehiäkin. Kovista teemoista, kuten maahanmuuton, talouden ja turvallisuuden yhteyksistä puhuivat miehet – kotoutumisesta ja koulutuksesta naiset. Syy on todennäköisesti ihan looginen, paikalle oli haalittu alojensa asiantuntijoita, jotka sattuivat olemaan mitä sukupuolta sattuivat olemaan. 

Historia näkyy

 

Japani on elänyt hyvin eristyneenä saarivaltiona. Kulttuuri on kehittynyt omintakeisena ja vaikutukset muualta olivat pitkään vähäiset. Ylpeys historiasta on suuri, oli ilo kuunnella ja nähdä samuraikulttuurin huippuhetkiä, tarinoita shogunien elämästä ja keisariperheen historiaa. 

Samaan aikaan keskusteluun nousivat toistuvasti toisen maailmansodan tappio, Fukushiman ydinvoimaonnettomuuden pelastustoimet ja vahva kansallinen yhtenäisyys vastoinkäymisissä. 

Kun tilanteeseen lisää talousmahdin roolin, on Japani todella kiehtova yhteiskunta. Nagoya on vauras Toyotan kaupunki, siellä osataan tehdä menestyksellistä kauppaa. Koko maahanmuutto nähdään keinona taloudellisen menestyksen edistämiseen. Historia on osoittanut, että hyvät kauppasuhteet ovat paras keino välttää sotia ja poliittisia konflikteja. Turismi, ulkomaalaiset opiskelijat, kansainvälinen kauppa ja globalisaatio nähdään yhtenä maailmanrauhaa ylläpitävänä kokonaisuutena - luottamus syntyy, kun opitaan tuntemaan toisiamme. Japania oli ilo oppia tuntemaan edes hitunen, tutustumista on hyvä jatkaa Suomesta käsin.