maanantai 31. lokakuuta 2016

Maailman malleja etsimässä


Nagoyassa, Japanissa järjestettiin 24.-28.10.2016 International Metropolis Conference, jossa sain olla kertomassa Hyvä alku Hämeessä ESR -hankkeesta ja oppimassa uutta muuttoliikkeestä ja maahanmuutosta maailman mittakaavassa.

Viikko oli hyvin antoisa ja opettavainen sekä ammattiylpeyttä lisäävä. Teemme työmme hyvin täällä Suomessa. Oli hienoa huomata, miten hallitusti maahanmuutto ja laadukkaasti kotouttaminen Suomessa hoidetaan. Ylpeitä saamme olla yhteiskunnastamme ja tavasta, jolla meillä kotoutetaan, koulutetaan, tuetaan yhteiskuntaan kiinnittymistä ja pidetään huolta heikoimmistakin.

Aasian näkökulmaa muuttoliikkeeseen


Kauko-Idän maahanmuuttotilanne oli kiinnostava. Aidosti suurten maiden -Japanin, Kiinan ja Korean - edustajat puhuivat maahanmuutosta talouden ja turvallisuuden näkökulmista. Maahanmuutto on keino pitää yllä hyviä kauppapoliittisia suhteita, joilla taataan alueen vakautta. Historia on opettanut, että hyvät kauppasuhteet ovat paras tapa estää poliittisia konflikteja. Turismi ja opiskelijavaihto koetaan keinoina houkutella osaavaa työvoimaa. Talouden veturit haalivat huippuosaajia rajoista riippumatta.

Vastaavasti japanilaiset nostivat esiin huolta jo kolmannen ja neljännen polven nuorista maahanmuuttajistaan, joilla ei ole riittävää kielitaitoa opiskella japaniksi tai omalla äidinkielellään vaan jotka elävät omissa yhteisöissään. Kotouttamiseen kannattaa panostaa. Korealaiset olivat kiinnostuneita siitä, miten Suomessa onnistutaan pitämään maahanmuuttajalapset ja -nuoret opiskelemassa ja suorittamaan tutkintoja, siellä huoli on töihin karkaavista koulupudokkaista, joiden kielitaito ja muut valmiudet jäävät heikoiksi. Kun keskustelussa käytiin läpi, että meillä on ilmainen peruskoulu ja lähes ilmainen toisen asteen koulutus sekä oppivelvollisuus ja sosiaaliturva mahdollistaa lasten ja nuorten opiskelun aikaisen toimeentulon sekä se, että suomalaisilla työmarkkinoilla ei lapsille ole tarjolla työpaikkoja koulunkäynnin vaihtoehtona vaan perheen toimeentulo hoituu muuten, ovat erot aika selkeät.

Opittavaa ja hyviä käytäntöjä


Hyviä, vaikkapa jossain muodossa Suomeenkin siirrettäviä, kotouttamismallejakin löytyi. Kiinnostavaa oli Kanadan malli vastata samaan aikaan väestönsä vähenemisen ja Syyrian tilanteen haasteisiin. Kanadaan tuotavien pakolaisten määrä on todella suuri, tälle vuodelle tavoitellaan yli 60 000 uutta kanadalaista. Rahoitusrakenne on mielenkiintoinen: osa pakolaisista tulee leireiltä valtion valitsemina ja rahoittamina, suuri osa yksityisten sponsoreiden tuella. Hyvin tyytyväisiä tuntuivat olevan malliin, mukana kotouttamassa on koko yhteiskunta ja väestökäyrien on tarkoitus oieta. Haasteena on suurten vakituisten asuntojen löytyminen. Sitran vaikuttavuusinvestointirahoituksessa on vähän samoja elementtejä, yksityinen raha ja yksityiset toimijat julkisten rinnalla kotouttamassa.

Saksassa on kehitetty työharjoitteluun pohjautuvaa mallia työkielen ja ammatillisten valmiuksien kehittämiseen niin, että kohderyhmää on laajennettu jo turvapaikanhakijoihin ja kielteisen päätöksen saaneisiinkin. Osaavaa työvoimaa nopeasti tavoittelevat ja tyytyväisiltä vaikuttavat. Painopiste on työtehtävissä tarvittavissa kielenkäyttötilanteissa selviäminen saksaksi. Saksan pakolaisten kielikoulutusrakenne on kiinnostava: Perinteinen vaihtoehto on Saksassa ollut 600 tunnin kieli(=kotoutumis)koulutus. Vuonna 2016 käyttöön on tämän rinnelle otettu työpainotteinen kielenopiskelu, johon on 100 000 paikkaa. Lisäksi tulossa on lähivuosiksi 100 000 opiskelupaikkaa niille, joilla ei ole vielä oleskelulupaa - näissä koulutuksissa on työharjoittelupainotus, mutta myös kielenopiskelua. Lisäksi tulossa ammatillisia kahden vuoden kokonaisuuksia, joihin liittyy osaamisen tunnistaminen ja kielen oppiminen. Tavoite on selkeästi saada väestörakenne kestävämmäksi ja estää syrjäytyminen sitouttamalla koulutukseen ja työhön mahdollisimman nopeasti.

Maailman mittakaavassa paljon puhuttu Euroopan pakolaiskriisi asettui mittakaavoihinsa. Onko sitä? Esimerkiksi Saksaan turvapaikanhakijoita tuli yksi miljoona pakolaisia, joka on noin 2,5% väestöstä. Kriisialueiden naapurimaissa Jordaniassa, Libanonissa ja Turkissa puhutaan miljoonista ja kymmenistä prosenteista väestöstä. Näissä kehittyvissä maissa ollaan kovilla kuorman kantamisessa. Vertailun vuoksi, Suomeen turvapaikanhakijoita tuli 32 000.

Hyvää alkua esittelemässä


Esittelimme Tanja Tauron kanssa Hyvä alku Hämeessä ESR-hankkeen työpajassa Education and Integration in Migratory Context. Painopiste oli kertoa siitä, millä tavalla Suomessa kotouttamisen palvelujärjestelmää kehitetään paikallisina pilotteina ja monisektorisessa yhteistyössä. Iltapäivän mittaisessa työpajassa kuultiin niin teoreettisia kuin käytännönläheisiäkin lähestymistapoja teemaan. Me olimme se työpajan ruohonjuuri, mikä oli hieno rooli. Työpajan esitykset olivat Israelista, Autraliasta ja Suomesta, vetäjä Kanadasta ja yleisö hyvin monikulttuurinen. Hyvä alku -hanke kiinnosti. Yleisön kysymykset ja keskustelu yllättivät. Esiin kysymyksissä nousivat Suomen "oikeistolais-populistinen" hallitus ja sen vaikutus kotouttamistöhön sekä yleiseen ilmapiiriin, Suomen koulujärjestelmä on hyvässä maineessa, kiinnostaivia olivat ne keinot, joilla meillä ei synny samantyyppistä nuorten maahanmuuttajien koulupudokkuutta kuin esim Koreassa ja monessa muussa maassa. Muun muassa australialaisten kanssa pääsimme kertomaan työpaikalla tapahtuvan oppimisen keinoista ja oppisopimuskoulutuksesta malleina pitää kiinni niistä, joille ei luokassa istuminen maita. Esiin nousivat ohjauskeinot nuorten maahanmuuttajien koulussa pitämisessä. Suomen virallinen kaksikielisyys ja vähemmistöjen asema kiinnostivat, kahvilla vielä  hämmästeltiin porukalla maata, jossa vähemmistökielellä on sellainen asema, että kaikkien viranhaltijoiden tulee pystyä sitä työssään käyttämään. Keskustelussa kiehtovaa oli pohdinta aikuiskoulutuksen merkityksestä ja roolista tulevassa muuttuavassa maailmassa: Kuuluuko koulutus kaikille vai vain osalle väestöstä? Kehitetäänkö koulutusta digitalisaatiossa jo liiankin nopeasti ja kannattaisiko osin palata vanhoihin hyviin oppimisen käytäntöihin?

Pienenä ihmisenä suuressa maailmassa


Nagoyan kaupungissa asuu reilut kaksi miljoonaa ja lähialueet mukaan lukien alueella nelisen miljoonaa ihmistä. Vauras kaupunki rakentuu teollisuuden varaan, se on Toyotan kotikaupunki. Toyotalle tulee paljon työntekijöitä mm. Brasiliasta, monien juuret ovat Japanissa, koska toisen maailmansodan jälkeen japanilaisia lähti Etelä-Amerikkaan.

Kaikki on suurta. Mahtipontistakin. Kaikki on myös hyvin järjestäytynyttä, tavoite on harmonia ja sopusointu. Metrotunneleissa kuljetaan ripeästi samassa tahdissa omaa reunaa ja metrossa istutaan pukukoodia noudattaen samanlaisten valkoisten sateensuojien kanssa kännyköitä räpläten. Suomalaiseen mielenmaisemaan rauhallisuus ja järjestys oli helppoa. Japanilaisissa puutarhoissa estetiikka, harmonia ja pyrkimys rauhaan korostuivat.

Hämmentävin kulttuuriero oli avoimuus kovasta työrytmistä ja uupumuksesta: vuosilomapäiviä on vuodessa noin seitsemän, työpäivät ovat pitkiä ja täysiä. Uupumisesta puhutaan avoimesti, samoin siihen liittyvästä harakirikulttuurista. Vastaavasti näytti olevan kulttuurisesti ihan sallittua, että jos panelistille tuli hankalia kysymyksiä vastattavaksi, voi ottaa lasit pois päästä, painaa pään pöytään ja torkahtaa - samoin kulttuurikierroksella bussissa vieressäni istunyt opas nukkui reippaasti kaikki välimatkat kylkeeni nojaillen.

Kulttuurin lisäksi Japanin historia on kiehtova, samuraiden ja keisarien merkitys näkyy edelleen. Samoin toinen maailmansota, tsunami ja Fukushiman ydinvoimalaonnettomuus nousivat toistuvasti esiin. Luonto on kaunis, vielä lokakuun lopulla oli aurinkoisia hellekelejä ja kauniin vihreää - kipaisu kesässä oli mahtavaa keskellä pimeää syksyä.