Minkä ilotta oppii, sen surutta unohtaa! 

Kielen oppiminen ei tapahdu vain koulutuksessa vaan suomea voi opiskella ja oppia itselle sopivalla tavalla myös itsenäisesti. Opettajan työ, oppimisen ohjaaminen, auttaa paljon, mutta jokaisen kieltä opiskelevan kannattaa kantaa itse vastuuta omasta oppimisesta, kielitaidon ylläpitämisestä ja sanaston  laajentamisesta. Opettajan ammattitaitoa tarvitaan oppimisen ja tiedon jäsentämiseen. Kannattaa kuitenkin ottaa käyttöön kaikki "maallikkoapu", kun maahanmuuttajien määrä on kasvanut paljon ja kotoutuminen sekä kielen oppiminen on yhä enemmän ihmisten itsensä vastuulla. Parhaimmillaan koko kylä kotouttaa. Autetaan oppimisessa rohkeasti, kaikki suomen kielellä tapahtuva auttaa suomen kielen oppimisessa.

Monella on suomea enemmän osaavia tai äidinkielenä suomea puhuvia ystäviä, jotka voivat auttaa suomen kielen oppimisessa ihan ilman opettajaksi kouluttautumistakin. Konstit ovat monet! Jokaiselle sopiva tapa opiskella itse, löytyy ihan varmasti. Tässä muutama vinkki oppijoille ja oppimisessa auttaville vapaaehtoisille ja ystäville.

Sanoja oppii käyttämällä

Yksi näppärä tapa laajentaa sanastoa on vanha tuttu liimalapputemppu. Sanoja voi nimetä kotona vaikka huone kerrallaan. 20-30 uutta sanaa kerralla ja sitten kun ne on oppinut vaikkapa viikon kuluttua, voi vaihtaa aihetta. Kun huoneiden sanat ovat tuttuja, voi sanaston keräämistä laajentaa esimerkiksi astiakaappiin ja työkalupakkiin - miksipä ei pihallekin.

Sanoja kannattaa myös luokitella ja lajitella. Samaan ryhmään kuuluvista sanoista voi koota listoja, esimerkiksi huulipuna, ripsiväri, puuteri, luomiväri...  Niitä voi luokitella niitä ylä- ja alakäsitteisiin astia - ruokailuväline - haarukka - jälkiruokahaarukka.

Sanojen oppimiseen voi käyttää erilaisia leikkejä ja pelejä. Voi esinerkiksi levittää työkalupakin sisällön pöydälle, osallistujat nimeävät ensin kaikki työkalut, sitten suljetaan silmät ja leikin vetäjä ottaa pois yhden työkalun. Sitten yritetään muistaa, puuttuuko pöydältä vaikkapa ristipäinen ruuvimeisseli vai naula. Adjektiiveja on kiva harjoitella vastakohtien avulla. Adjektiivien oppimiseen myös pantomiimit ja näytteleminen ovat kivoja seuraleikkejä. Minkä ilotta oppii, sen surutta unohtaa!

Verbit kertovat, mitä tehdään, ne ovat tärkeitä. Verbejä oppii hyvin näyttelemällä ja pantomiimiarvailulla. Kuvat auttavat paljon. Verbeistä kannattaa opetella perusmuodon lisäksi minä- ja hän-muodot, niin niitä pääsee heti käyttämään.

Tärkeää on, että suomen kieltä käytetään rohkeasti. Joskus olisi helpompaa vaihtaa keskustelussa johonkin toiseen kieleen, mutta sitkeys suomen puhumisessa palkitaan. Ei haittaa, vaikka kaikkia sanoja ei tiedä, selittäminen, piirtäminen, näyttäminen ja näytteleminen tukevat oppimista. Välillä tulee väärinymmärryksiä ja hupsuja tilanteita - niissä kielitaito karttuu ja ystävyys vahvistuu! 

Vaikuttavaa vapaaehtoistyötä!

Hyvä alku Hämeessä ESR -hankkeessa olen päässyt aitiopaikalle vaikuttuneena seuraamaan ja pikkuisen toivottavasti tukemaankin innokkaita ihmisiä, jotka toimivat yhdistyksissä vapaaehtoistyössä kotouttamisen parissa. Kansalaisyhteiskuntakenttä on kiinnostava ja moninainen. Uskon vahvasti sen ja ihmisten oman aktiivisuuden merkitykseen kotoutumisen onnistumisessa ja kotoutumisen alkuvaiheen palvelujärjestelmän rakentamisessa. Hankkeessa mukana meillä järjestöinä toimivat Hämeen Setlementti ry. ja Suomen Akateemisten Naisten liitto - Luetaan yhdessä -verkosto. Monien muidenkin kanssa olen kevään aikana päässyt tekemään yhteistyötä, josta en malta olla kertomatta. Kansalaisyhteiskunta on valtava voimavara, etenkin kun resurssien niukkuus on tosiasia joka sektorilla.

Kotofoorumista eväitä kaupungin palvelutarjottimelle

Viime viikolla Hämeenlinnan kaupunki ja Sito Oy järjestivät Arxissa Kotofoorumin kotouttamisen parissa toimiville ja toimintaan halukkaille. Olimme Hämeenlinnan kaupungin projektityöntekijän kanssa vetämässä työpajoja, mikä oli hyvin kiinnostavaa. Mukana oli viitisenkymmentä asiasta kiinnostunutta ja työskentelyä tehtiin ryhmissä toimintaa ja käytännön toimenpiteitä keräten ja ideoiden. Innostus ja aktiivisuus näkyivät. Toimijakenttä kotouttamisessa laajenee, kun kotoutujien määrät kasvavat. Hienoa, että uusia tekijöitä löytyy ja kotoutumiseen saadaan mukaan jo muutenkin olemassaolevia toimintoja, joihin voi ohjata mukaan. Palvelutarjotinta kaupunki rakentaa ja monipuolinen kattaus näyttäisi olevan tulossa. Kaupungin hieno sitoutuminen näkyi niin osallistujissa kuin foorumin avanneen kaupunginjohtajan puheenvuorossakin. Hämeenlinna todellakin aikoo olla paras kotouttaja. Tässä tuessa ja yhteisessä sitoutumisessa on varsin hyvä lähtökohta Hyvälle alulle Hämeessä. Aikaa palvelutarjottimen rakentamisessa vielä menee ja lisää toimijoita tarvitaan,

Opetusmateriaaleja Vanajaveden Opistosta kokeiltavaksi Luetaan yhdessä -ryhmiin

Eilen 18 Luetaan yhdessä -verkoston vapaaehtoista oli tutustumassa hankkeen Vanajaveden Opiston osuudessa keväällä tehtyihin opetusmateriaaleihin. On ahkeroitu kielen oppimisen ja opettamisen tueksi videoita, äänitiedostoja, kuvakortteja, erilaisia toiminnalliseen kielen oppimiseen suunniteltuja materiaaleja. Kiinnostuneina materiaaleihin tutustuttiin ja niitä vapaaehtoiset kokeilevat opiskelijoidensa kanssa ryhmissä. Kun saadaan materiaalien kokeilusta palautetta ja logot sekä muut viilaukset kohdilleen, laitetaan materiaalit verkkoon hankkeen sivuille julkisesti kokeiltavaksi ja käyttöön. Todella kiinnostavaa oli myös vapaaehtoisten kanssa käyty pedagoginen keskustelu kielen oppimisesta, opetusmenetelmistä ja opettajan sekä oppijan rooleista. Osaavia oppimisen ohjaajia. Luetaan yhdessä -ryhmiä kokoontuu Hämeenlinnassa viikoittain neljä, joista kaksi päiväaikaan Kumppanuustalolla, yksi ilta-aikaan samassa paikassa ja yksi vankilassa. Etenkin päiväryhmät ovat suosittuja, kevään aikana oli esimerkiksi keskiviikon ryhmässä käynyt 79 opiskelijaa, enimmillään paikalla on ollut nelisenkymmentä kielenopiskelijaa ja yli kymmenen vapaaehtoista. Mahtavaa naisenergiaa, kohtaamisia, innostusta ja yhteisöllisyyttä. Toiminta jää pian kesätauolle, mutta syyskuussa aloitetaan uudestaan ja mukaan vapaaehtoisia opettajia mahtuu. Voidaan arvata, että ryhmiin opiskelijoita tulee paljon.

Vapaaehtoistyön tarpeen ja tekijöiden yhteensaattamista

Huhtikuun loppupuolella Hämeenlinnan kaupunki järjesti Kumppanuustalolla vapaaehtoistoimijoille illan, jossa vapaaehtoistyötä organisoivat järjestöt, vapaaehtoisina toimivat ja vapaaehtoistyöhön tahtovat kohtasivat. Mukana oli myös vastaanottokeskus- ja kuntaväkeä, jotta pystyttiin miettimään tarpeiden ja vapaaehtoistyön kohtaamista. Parasta oli halu ja into auttaa, olla mukana tukemassa tulijoiden kotoutumista. Hyvää olivat myös konkreettiset toiveet ja tarpeet, jokaista vapaaehtoista tarvitaan ja meidän seutukunnallamme on rakenteita vapaaehtoistyön organisointiin. SPR:n toimijoita oli paikalla paljon, monenlaisessa toiminnassa on oltu mukana. Kehittämistä näyttää olevan organisaatioiden välisessä tiedonkulussa, avuntarpeet ja vapaaehtoisten tarjoutuminen auttamaan eivät aina ole kohdanneet. Kotoutumisen tuen tarpeet ovat kasvaneet niin paljon viime syksyn turvapaikanhakijatilanteen myötä, että ihan kaikessa ei ole jokaisen kohdalla pysytty mukana. Vapaaehtoistyön koordinoinnin merkitys yli organisaatiorajojen korostuu. Tilaisuus oli avoin, keskusteleva ja varmasti tukee siinä, että kasvot ovat tutut ja jokainen löytää väylät päästä toimimaan. Muistaanhan Hämeenlinnan kaupungilta haettavissa olevat kotoutumisen minipilottirahat, joilla voi vaikkapa järjestää toimintaa yhdessä muutaman toimijan kesken.

Uusia innostuneiden ihmisten juttuja, joista itsekin innostuu

Kevään aikana olen saanut olla mukana myös itselleni uusissa ja kovin kiinnostavissa kotoutumiseen liittyvissä vapaaehtoistyöasioissa. Iittalan vapaaehtoistoimijat ovat tehneet minuun lähtemättömän vaikutuksen. Joukko innokkaita iittalalaisia ryhtyi aktiivisiksi, kun tuli tieto, että Iittalaan perustetaan vastaanottokeskus. Työmäärä asukkaiden hyväksi ja heidän kanssaan on ollut valtava. Minulle hienointa on työn organisoituminen hyvin matalalla kynnyksellä. Kun lähdetään omien lasten kanssa pulkkamäkeen, kutsutaan mukaan myös vastaanottokeskuksen perheitä; pidetään kahvilaa ja pop up-ravintolaa asukkaiden kanssa; kerätään luistimia ja suksia sekä opetellaan luistelemaan ja hiihtämään; opetetaan ja opiskellaan suomea; pidetään kirppistä. Hauskaa ja jokaisen omista aikatauluista ja mielenkiinnosta lähtevää monenmoista toimintaa. Kalvolan SPR on toiminut hyvin vapaaehtoisten tukena. Samaan aikaan tuntuu raikkaalta ajatella, että osa toimijoista haluaa toimia nimenomaan ihmisinä ja ystävinä, ei minkään järjestön edustajina. Suomi on yhdistysten luvattu maa, mutta varmasti samaan aikaan lisääntyy niidenkin innokkaiden toimijoiden määrä, jotka haluavat olla mukana työssä ihan vaan omana itsenään.

Toinen uusi kiinnostava asia on ollut uskonnollisten yhteisöjen aktivoituminen kotouttamistyöhön. On hienoa, jos saadaan mukaan uusia monilla eri arvopohjilla toimivia yhteisöjä. On valmisteilla hanke, jossa yhtenä tavoitteena on tukea uskonnollisia yhdistyksiä kehittymään yhä ammatillisemmiksi palveluntuottajiksi kotouttamispalveluiden tuottajana. Näen asian tärkeänä niin palvelujärjestelmän moninaisuuden, uskontojen välisen vuorovaikutuksen, hengellisyyden voimavarojen huomioimisen kuin työelämän palvelu- ja kehittämistehtävänkin näkökulmista. Yhdistyskentän kanssa on kivaa toimia ja kehittää.
Toivotaan onnea tämänkin työn kehittymiselle.