Ihmisten kanssa ja kumppanuudella

Kumppanuutta ja yhdessä tekemistä

Hyvä alku Hämeessä ESR -hanke järjesti 22.11. Kumppanuustalolla työpajan Tanja Tauron ja Tiina Alhaisen Malmöön ja Nagoyaan tehdyillä matkoilla nousseista ideoista kotouttamisen palvelujärjestelmään. Matkoista ja niiden annista oli meitä keskustelemassa 32 henkilöä, joissa oli niin maahanmuuttajia, heidän kanssaan vapaaehtoistyötä tekeviä, järjestöjen edustajia, kuntien toimijoita ja oppilaitosväkeä. Keskustelu oli vilkasta ja innostunutta. On selvästi halu tehdä yhdessä hyvää kotouttamista. 

Ruotsista jotakin Hämeenlinnan seutukunnalle?

Ruotsista käyttöön haluttaisiin mallia, jossa kotouttamistyötä rahoitetaan ikään kuin käänteisesti kilpailuttaen. Rahoittaja määrittää tavoitteet ja käytössä olevan rahasumman ja toteuttajat suunnittelevat toteutusvaihtoehdot tarjouksissaan. Näin saataisiin palveluntarjoajakenttää laajemmaksi ja käytännön toimijoiden ideoita toteutuksiin.

Vaikuttavana nähtiin myös ruotsalaisten asennoituminen maahanmuuttoon, muualta muuttavat nähtiin tärkeänä elinkeinoelämän resurssina ja Ruotsin suurempi maahanmuutto yhtenä isona erona Suomen ja Ruotsin väliseen taloustilanteen eroon. 

Yhteiskuntainfoihin ideoita

Työpajassa käytiin läpi Malmön tapoja järjestää yhteiskuntainfoja omalla kielellä alkuvaiheen kotoutujille. Samaa kehittämistyötä tehdään myös Hyvä alku Hämeessä -hankkeessa. Työpajassa mietittiin yhdessä, millaisia teemoja ja miten käsiteltyinä infoissa olisi hyvä olla: 

- terveyspalvelut

- asiointipisteet

- kirjastot

- asuminen

- opiskelumahdollisuudet

- verkostoituminen ja mahdollisuudet tutustua ihmisiin

Pohdittiin sopivia aikataulutuksia ja ryhmiin jakautumisia sekä eri tilanteisiin. Havaittiin, että erityyppisillä maahanmuuttajilla on hyvin erilaiset tukiverkot kotoutumiseen, vaikkapa kiintiöpakolaisten kohdalla ohjausta on paljon - vastaavasti perheen tai työn perässä tulleilla tukea saattaa saada erinomaisesti tai hyvin vähän. Mietittiin, mitä kannattaisi tehdä omakielisenä opastuksena, mitä tulkattuna. Puhuttiin, että opastusta kannattaa toteuttaa tutustumiskäynteinä. Nähtiin tärkeänä rajata annettava informaatio sopivan pieniin palasiin ja osata arvioida kuulijoista se, mistä asioiden kertomisessa pitää aloitta, jos kulttuuri ja toimintaympäristö on kovin erilainen. Puhuttiin siitä, miten paljon maahanmuuttajat auttavat toisiaan ilman minkään järjestöjen ja organisaatioiden tukea. Nähtiin, että vertaistuessakin rakenteista olisi etua. 

Maahanmuuttopolitiikka - mitä politiikkaa?

Kansainvälisen Metropolis-konferenssin näkemysten esittely herätti kiinnostavan keskustelun siitä, miten maahanmuutto ja maahanmuuttajat nähdään eri puolilla. Keskusteltiin Kaukoidän näkemyksistä, joissa maahanmuutto nähdään talouden toimenpiteenä. Rekrytoidaan ulkomaalaisia huippuosaajia ja teollisuuden työvoimaa, tärkeää ovat mm. opiskelijavaihdot ja turismi, Kun kansainvälinen talous ja ulkomaankauppa toimii, ei syty sotia tai tule konflikteja. Talouden kasvu luo turvallisuutta. 

Puhuttiin myös Kanadan mallista, jossa vastataan kestävyysvajepulmaan houkuttelemalla ja tuomalla ihmisiä maahan. Maahanmuutto nähdään tärkeänä niin elinkeinopolitiikan, työllisyyspolitiikan kuin väestöpolitiikankin näkökulmista. Kanadan mallissa osa pakolaisista tulee yksityisten sponsoreiden rahoittamina ja osa yhteiskunnan tuella. 

Nähtiin kiinnostavana erilaiset tavat suhtautua maahanmuuttajiin: Onko maahanmuuttaja tukia saava autettava? Vai onko hän talouselämän pelastaja ja elinkeinopolitiikan ratkaiseva kilpailuresurssi? Tai ehkä jotain muuta? Ihminen? Jokainen itsenään ja kulloisessakin tilanteessaan erilainen...

-       

Hiiohoi - vaihteeksi töitä merellä

Vierivä kivi ei sammaloidu 

Syksy on ollut upeaa innostunutta kiitoa ja liitoa reissaten töiden parissa - niin maalla kuin ilmassakin suuntaan ja toiseen. Nyt tuli työmatkailuun mukaan myös merielementti, kun osallistuin loppuviikolla Vanaja Koulutus Oy:n kehittämismatkalle Tallinnaan.

Koulutuskuntayhtymä Tavastian osakeyhtiö Vanaja Koulutus Oy on toiminut vuoden ja niinpä yhtiön hallitus ja me toimijat kävimme 12 henkilön näkökulmin läpi mennyttä ja ennen kaikkea suunnittelimme monien mahdollisuuksien tulevaa kahden päivän työseminaarissa. Strategiatyö on kutkuttavan kiinnostavaa, kun samaan aikaan ovat muutoksessa lähes kaikki koulutusta koskevat rakenteet ja lainsäädäntö. Yhteiskuntarakenteet muuttuvat sote- ja maakuntauudistusten myötä vauhdilla ja vääjäämättä. Kehittäjää kiehtoo, kun mahdollisuuksia sekä avoimia ovia on moneen asiaan ja suuntaan. Aavalla merellä näkee kauas, vaikka pilviäkin taivaalla roikkuu. Harmaan merimaiseman sävyt ovat kauniita ja moninaisia.

Ja ei, ei ne laivaseminaarit mitenkään turhaa ajankäyttöä ole. Matkaan lähdettiin torstaina kello 7.30 ja kokoushuoneesta poistuttiin 19.45. Ulkona taisi olla melkoinen lumimyräkkä, mutta ei tuo haitannut ikkunattomissa kokoushuoneissa. Paljon asiaa, paljon avointa keskustelua ja paljon hyviä ideoita ja linjauksia. Eipä ehtinyt edes pitkästyä!

Paljon uutta ja innostavaa on tulossa

Itselleni suurin anti oli mukana olleen kuntayhtymän ja oppilaitosten yläjohdon vahva sitoutuminen kehittämiseen ja tuki tehtävälle kehittämistyölle. Ammatillista koulutusta koskeva lainsäädäntö on uudistumassa ja matkalla käytiin läpi myös lausuntokierroksella olevaa lakiesitystä, joista nousee monta mielenkiintoista painotusta, kuten panostus ennakointiin, henkilökohtaisiin opintopolkuihin ja työelämäyhteistyöhön.

Esittelin osallistujille Hyvä alku Hämeessä ESR-hanketta ja sen suunnitelmia sekä Nagoyaan ja Malmöön tekemieni opintomatkojen opittua, muiden maiden kotouttamis- ja maahanmuuttajien koulutusmalleja ja meille ehkä sovellettavia ideoita. Kasvokkain tieto kulkee aina parhaiten, kuulluksi on mukava tulla. Matkoista olen kertonut tässä blogissani aiemmin. Matkoilta ja hankkeesta versoo monia isohkojakin mahdollisia ituja tulevaan toimintaan ja jo matkalla kävi selväksi, että uutta toivotaan kehitettävän ja strateginen tahtotila on olla mukana maailman globalisaatiossa sekä monikulttuurisuuden kehittämisessä.

Kehittämisessä on mieltä, kun voi uskoa sen kiinnittyvän perustoimintaan. Tukea uuden tekemiseen tarvitaan. On hyvä olla työssä organisaatiossa, jossa ideoidaan rohkeasti ruohonjuuresta ylös ja johto sitten tarvittaessa linjaa, tukee ja huolehtii hallinnollisten esteiden poistamisesta, jotta uutta ja tärkeää pystytään tekemään, kun toiminta ja toimintaympäristö muuttuvat. Innostava reissu, jonka muistiinpanoista syntyy vielä monenmoista konkreettista.

Itäisen maan ihmettelyä

Kirjoitin blogin Metropolis-konferenssista ja siitähän kerrottavaa riittäisi. Moni on kuitenkin ollut kiinnostunut kuulemaan myös Japanista matkailijan silmin. Kiehtova ja hämmentävä maa ja kulttuuri, josta on kiva kertoa sekalaisia havaintoja tosin vain viikon reissulta.

Harmoniaa, rauhaa ja tasapainoa

Itseäni viehätti japanilainen estetiikka. Ikivanha kulttuuri on arvostettua ja edelleen pidetään yllä kauneuteen perustuvia viimeisteltyyn estetiikkaan liittyviä perinteitä: teeseremonia hitaan viimeisteltyine liikkeineen, upeat kimonot, joita myydään metroasemillakin ja joissa kipittäviä naisia näki ruuhkassa kadulla, puutarhat, joissa jokaisen puun jokainen oksa on leikattu täydelliseen tasapainoon. Rauhallista ja seesteistä, rauhoittavaa ja tasapainottavaa. Samaan aikaan herää länsimaisen vapaassa mielessä epäilys, miten käsitellään asioita ja ajatuksia, jotka eivät sovellu muottiin ja rikkovat malleja. Koodit ovat vahvoja, metrossa tummassa puvussa ja kiiltävissä kengissä istuva miesrivi alkaa vaikuttaa jotenkin absurdilta - tai ahdistavaltakin -, kun huomaa jokaisella samanlaisen valkoisen sateensuojan, joka on kääritty muoviin, ettei metrovaunun lattialle tipu vesipisaroita. Mille tuntuisi mennä töihin farkuissa? Hmm…

Tehokasta työtä ja vapauttavaa itseironiaa

Itselleni hämmentävintä japanilaisissa ihmisissä oli vapautuneisuus ja itseironiakin. Kulttuurin vaikeita asioita käsitellään myös ulkopuolisille avoimesti. Kova työtahti oli arkea, vielä viikon kuluttua kotiin paluusta nukun univelkoja. Työpäivien luennot ja työpajat kestivät aamusta iltakuuteen, sen jälkeen osallistuttiin vapaamuotoisempaan kulttuuriohjelmaan, verkostoiduttiin ja käytiin ne arvokkaat ammatilliset keskustelut syömässä kulttuuriohjelman päätyttyä. Seuraavaan aamuun mennessä hotellilla sitten valmistauduttiin omiin esityksiin, tehtiin muistiinpanot ja rakennettiin seuraavan päivän ohjelma. Yhteiskunta tukee tehokkuutta: metrot kulkevat jouhevasti, käytävillä, portaikoissa ja kaduilla liikutaan järjestelmällisesti vasenta puolta ripeässä yhteistahdissa juoksematta ja hidastelematta, vesipullon saa ostaa automaatista kolikoilla mennessä metroon tai kokoushuoneen ulkopuolelta.

Aikataulujen noudattaminen oli suomalaisena helppoa, samoin ohjeistusten selkeys. Vinkit koodin rikkomisesta olivat hauskoja: Kun työpajassa innostunut ammatillinen keskustelu jatkui vielä virallisen päättymisajan jälkeen, tultiin tilan projektori laittamaan pois päältä 18.02, sitten suljettiin mikrofoni 18.04 ja kaksi minuuttia myöhemmin ymmärsimme poistua, kun siivooja telkesi ovet auki ja tuli ovelle. Vastaava kokemus oli oppaan veikeä kommentti, kun lähdettiin tutustumispaikasta toiseen: hän kiitti kumartaen lämpimästi yhteistyöstä, jonka ansiosta olimme myöhässä vain 10 minuuttia.

Japanilaiset puhuvat avoimesti liiasta työnteosta, työuupumuksesta, paineista ja harakirikulttuuristaan. Tuntui, että suosituin keino torjua uupumusta oli uni. Näytti olevan sosiaalisesti ihan sallittua nukkua luennoilla, työpajoissa, oppaana bussissa ja tiukan paikan tullen vaikkapa panelistina paneelissa. Tämä oli hämmentävää, suomalaisen työkulttuurin mukaan kun yrittää kiinnostua julkisissa työtilanteissa ihan mistä vaan ja jos ei kiinnosta niin on opetettu, että ainakin on kohteliasta kuunnella. Enpä sitten tiedä, mikä on parempi tapa toimia.

 Naisista ja miehistä

Minulle vaikeinta oli kohdata suurkaupungin näkyvä prostituutio, joka oli peittelemättömän näkyvää, kaduilla oli töissä paljon hyvin nuoria tyttöjä. Pitkälle en päässyt ilmiön selvittelyssä, mutta selkeästi edelleen on olemassa länsimaisesta seksibisneksestä eroavaa geishakulttuurin kaltaista maksullista seurapalvelua, jossa perusidea taitaa seksin sijaan olla palveleminen ja palveltavana oleminen. Jotenkin ideaan pääsee kiinni teeseremonioiden, nöyrien kumartelujen, naisten ja miesten välisen korrektin etäisyyden, näkyvän vallankäytön ja näytön kautta. Vaikea ilmiö ymmärtää näin suomalaisittain.

Turistina ja naisena Japanissa on hyvin arvostettu olo. Yksityisyyttä kunnioitetaan ja kaikki palvelevat parhaansa mukaan. Monella asiakaspalvelutyössä olevalla englannin kielen taito oli heikko, hymyillen ja kumarrellen paikalle etsittiin joku paremmin ymmärtävä ja ohjattiin vaikka seuraavaan tavarataloon, jotta saadaan asiakas tyytyväiseksi. Kun tuijotteli metroasemalla japaninkielistä karttaa epätoivoisena, ilmestyi jostain aina joku, joka tuli ystävällisesti näyttämään, mihin mennä. Apu oli tarpeen, koska karttoja ja katukylttejä ei osannut lukea.

Seminaarissa oli tasaisesti puhujina niin naisia kuin miehiäkin. Kovista teemoista, kuten maahanmuuton, talouden ja turvallisuuden yhteyksistä puhuivat miehet – kotoutumisesta ja koulutuksesta naiset. Syy on todennäköisesti ihan looginen, paikalle oli haalittu alojensa asiantuntijoita, jotka sattuivat olemaan mitä sukupuolta sattuivat olemaan. 

Historia näkyy

 

Japani on elänyt hyvin eristyneenä saarivaltiona. Kulttuuri on kehittynyt omintakeisena ja vaikutukset muualta olivat pitkään vähäiset. Ylpeys historiasta on suuri, oli ilo kuunnella ja nähdä samuraikulttuurin huippuhetkiä, tarinoita shogunien elämästä ja keisariperheen historiaa. 

Samaan aikaan keskusteluun nousivat toistuvasti toisen maailmansodan tappio, Fukushiman ydinvoimaonnettomuuden pelastustoimet ja vahva kansallinen yhtenäisyys vastoinkäymisissä. 

Kun tilanteeseen lisää talousmahdin roolin, on Japani todella kiehtova yhteiskunta. Nagoya on vauras Toyotan kaupunki, siellä osataan tehdä menestyksellistä kauppaa. Koko maahanmuutto nähdään keinona taloudellisen menestyksen edistämiseen. Historia on osoittanut, että hyvät kauppasuhteet ovat paras keino välttää sotia ja poliittisia konflikteja. Turismi, ulkomaalaiset opiskelijat, kansainvälinen kauppa ja globalisaatio nähdään yhtenä maailmanrauhaa ylläpitävänä kokonaisuutena - luottamus syntyy, kun opitaan tuntemaan toisiamme. Japania oli ilo oppia tuntemaan edes hitunen, tutustumista on hyvä jatkaa Suomesta käsin. 

Maailman malleja etsimässä

Nagoyassa, Japanissa järjestettiin 24.-28.10.2016 International Metropolis Conference, jossa sain olla kertomassa Hyvä alku Hämeessä ESR -hankkeesta ja oppimassa uutta muuttoliikkeestä ja maahanmuutosta maailman mittakaavassa.

Viikko oli hyvin antoisa ja opettavainen sekä ammattiylpeyttä lisäävä. Teemme työmme hyvin täällä Suomessa. Oli hienoa huomata, miten hallitusti maahanmuutto ja laadukkaasti kotouttaminen Suomessa hoidetaan. Ylpeitä saamme olla yhteiskunnastamme ja tavasta, jolla meillä kotoutetaan, koulutetaan, tuetaan yhteiskuntaan kiinnittymistä ja pidetään huolta heikoimmistakin.

Aasian näkökulmaa muuttoliikkeeseen

Kauko-Idän maahanmuuttotilanne oli kiinnostava. Aidosti suurten maiden -Japanin, Kiinan ja Korean - edustajat puhuivat maahanmuutosta talouden ja turvallisuuden näkökulmista. Maahanmuutto on keino pitää yllä hyviä kauppapoliittisia suhteita, joilla taataan alueen vakautta. Historia on opettanut, että hyvät kauppasuhteet ovat paras tapa estää poliittisia konflikteja. Turismi ja opiskelijavaihto koetaan keinoina houkutella osaavaa työvoimaa. Talouden veturit haalivat huippuosaajia rajoista riippumatta.

Vastaavasti japanilaiset nostivat esiin huolta jo kolmannen ja neljännen polven nuorista maahanmuuttajistaan, joilla ei ole riittävää kielitaitoa opiskella japaniksi tai omalla äidinkielellään vaan jotka elävät omissa yhteisöissään. Kotouttamiseen kannattaa panostaa. Korealaiset olivat kiinnostuneita siitä, miten Suomessa onnistutaan pitämään maahanmuuttajalapset ja -nuoret opiskelemassa ja suorittamaan tutkintoja, siellä huoli on töihin karkaavista koulupudokkaista, joiden kielitaito ja muut valmiudet jäävät heikoiksi. Kun keskustelussa käytiin läpi, että meillä on ilmainen peruskoulu ja lähes ilmainen toisen asteen koulutus sekä oppivelvollisuus ja sosiaaliturva mahdollistaa lasten ja nuorten opiskelun aikaisen toimeentulon sekä se, että suomalaisilla työmarkkinoilla ei lapsille ole tarjolla työpaikkoja koulunkäynnin vaihtoehtona vaan perheen toimeentulo hoituu muuten, ovat erot aika selkeät.

Opittavaa ja hyviä käytäntöjä

Hyviä, vaikkapa jossain muodossa Suomeenkin siirrettäviä, kotouttamismallejakin löytyi. Kiinnostavaa oli Kanadan malli vastata samaan aikaan väestönsä vähenemisen ja Syyrian tilanteen haasteisiin. Kanadaan tuotavien pakolaisten määrä on todella suuri, tälle vuodelle tavoitellaan yli 60 000 uutta kanadalaista. Rahoitusrakenne on mielenkiintoinen: osa pakolaisista tulee leireiltä valtion valitsemina ja rahoittamina, suuri osa yksityisten sponsoreiden tuella. Hyvin tyytyväisiä tuntuivat olevan malliin, mukana kotouttamassa on koko yhteiskunta ja väestökäyrien on tarkoitus oieta. Haasteena on suurten vakituisten asuntojen löytyminen. Sitran vaikuttavuusinvestointirahoituksessa on vähän samoja elementtejä, yksityinen raha ja yksityiset toimijat julkisten rinnalla kotouttamassa.

Saksassa on kehitetty työharjoitteluun pohjautuvaa mallia työkielen ja ammatillisten valmiuksien kehittämiseen niin, että kohderyhmää on laajennettu jo turvapaikanhakijoihin ja kielteisen päätöksen saaneisiinkin. Osaavaa työvoimaa nopeasti tavoittelevat ja tyytyväisiltä vaikuttavat. Painopiste on työtehtävissä tarvittavissa kielenkäyttötilanteissa selviäminen saksaksi. Saksan pakolaisten kielikoulutusrakenne on kiinnostava: Perinteinen vaihtoehto on Saksassa ollut 600 tunnin kieli(=kotoutumis)koulutus. Vuonna 2016 käyttöön on tämän rinnelle otettu työpainotteinen kielenopiskelu, johon on 100 000 paikkaa. Lisäksi tulossa on lähivuosiksi 100 000 opiskelupaikkaa niille, joilla ei ole vielä oleskelulupaa - näissä koulutuksissa on työharjoittelupainotus, mutta myös kielenopiskelua. Lisäksi tulossa ammatillisia kahden vuoden kokonaisuuksia, joihin liittyy osaamisen tunnistaminen ja kielen oppiminen. Tavoite on selkeästi saada väestörakenne kestävämmäksi ja estää syrjäytyminen sitouttamalla koulutukseen ja työhön mahdollisimman nopeasti.

Maailman mittakaavassa paljon puhuttu Euroopan pakolaiskriisi asettui mittakaavoihinsa. Onko sitä? Esimerkiksi Saksaan turvapaikanhakijoita tuli yksi miljoona pakolaisia, joka on noin 2,5% väestöstä. Kriisialueiden naapurimaissa Jordaniassa, Libanonissa ja Turkissa puhutaan miljoonista ja kymmenistä prosenteista väestöstä. Näissä kehittyvissä maissa ollaan kovilla kuorman kantamisessa. Vertailun vuoksi, Suomeen turvapaikanhakijoita tuli 32 000.

Hyvää alkua esittelemässä

Esittelimme Tanja Tauron kanssa Hyvä alku Hämeessä ESR-hankkeen työpajassa Education and Integration in Migratory Context. Painopiste oli kertoa siitä, millä tavalla Suomessa kotouttamisen palvelujärjestelmää kehitetään paikallisina pilotteina ja monisektorisessa yhteistyössä. Iltapäivän mittaisessa työpajassa kuultiin niin teoreettisia kuin käytännönläheisiäkin lähestymistapoja teemaan. Me olimme se työpajan ruohonjuuri, mikä oli hieno rooli. Työpajan esitykset olivat Israelista, Autraliasta ja Suomesta, vetäjä Kanadasta ja yleisö hyvin monikulttuurinen. Hyvä alku -hanke kiinnosti. Yleisön kysymykset ja keskustelu yllättivät. Esiin kysymyksissä nousivat Suomen "oikeistolais-populistinen" hallitus ja sen vaikutus kotouttamistöhön sekä yleiseen ilmapiiriin, Suomen koulujärjestelmä on hyvässä maineessa, kiinnostaivia olivat ne keinot, joilla meillä ei synny samantyyppistä nuorten maahanmuuttajien koulupudokkuutta kuin esim Koreassa ja monessa muussa maassa. Muun muassa australialaisten kanssa pääsimme kertomaan työpaikalla tapahtuvan oppimisen keinoista ja oppisopimuskoulutuksesta malleina pitää kiinni niistä, joille ei luokassa istuminen maita. Esiin nousivat ohjauskeinot nuorten maahanmuuttajien koulussa pitämisessä. Suomen virallinen kaksikielisyys ja vähemmistöjen asema kiinnostivat, kahvilla vielä  hämmästeltiin porukalla maata, jossa vähemmistökielellä on sellainen asema, että kaikkien viranhaltijoiden tulee pystyä sitä työssään käyttämään. Keskustelussa kiehtovaa oli pohdinta aikuiskoulutuksen merkityksestä ja roolista tulevassa muuttuavassa maailmassa: Kuuluuko koulutus kaikille vai vain osalle väestöstä? Kehitetäänkö koulutusta digitalisaatiossa jo liiankin nopeasti ja kannattaisiko osin palata vanhoihin hyviin oppimisen käytäntöihin?

Pienenä ihmisenä suuressa maailmassa

Nagoyan kaupungissa asuu reilut kaksi miljoonaa ja lähialueet mukaan lukien alueella nelisen miljoonaa ihmistä. Vauras kaupunki rakentuu teollisuuden varaan, se on Toyotan kotikaupunki. Toyotalle tulee paljon työntekijöitä mm. Brasiliasta, monien juuret ovat Japanissa, koska toisen maailmansodan jälkeen japanilaisia lähti Etelä-Amerikkaan.

Kaikki on suurta. Mahtipontistakin. Kaikki on myös hyvin järjestäytynyttä, tavoite on harmonia ja sopusointu. Metrotunneleissa kuljetaan ripeästi samassa tahdissa omaa reunaa ja metrossa istutaan pukukoodia noudattaen samanlaisten valkoisten sateensuojien kanssa kännyköitä räpläten. Suomalaiseen mielenmaisemaan rauhallisuus ja järjestys oli helppoa. Japanilaisissa puutarhoissa estetiikka, harmonia ja pyrkimys rauhaan korostuivat.

Hämmentävin kulttuuriero oli avoimuus kovasta työrytmistä ja uupumuksesta: vuosilomapäiviä on vuodessa noin seitsemän, työpäivät ovat pitkiä ja täysiä. Uupumisesta puhutaan avoimesti, samoin siihen liittyvästä harakirikulttuurista. Vastaavasti näytti olevan kulttuurisesti ihan sallittua, että jos panelistille tuli hankalia kysymyksiä vastattavaksi, voi ottaa lasit pois päästä, painaa pään pöytään ja torkahtaa - samoin kulttuurikierroksella bussissa vieressäni istunyt opas nukkui reippaasti kaikki välimatkat kylkeeni nojaillen.

Kulttuurin lisäksi Japanin historia on kiehtova, samuraiden ja keisarien merkitys näkyy edelleen. Samoin toinen maailmansota, tsunami ja Fukushiman ydinvoimalaonnettomuus nousivat toistuvasti esiin. Luonto on kaunis, vielä lokakuun lopulla oli aurinkoisia hellekelejä ja kauniin vihreää - kipaisu kesässä oli mahtavaa keskellä pimeää syksyä.

Malmön malleja oppimassa

Uudenmaan ELY-keskus ja Kotona Suomessa -koordinaatiohanke (ESR) järjestivät opintomatkan Malmöön tutustumaan siihen, miten kotouttamisen palvelujärjestelmä siellä toimii. Antoisat tutustumiskohteet ja yhteinen aika reflektoida niin nähtyä kuin itse tehtävääkin työtä olivat todella toimivia. Mukana oli Hyvä alku -pilottien toimijoita sekä Uudenmaan ELY-keskuksen ja Työministeriön kotoutumisesta vastaavaa väkeä.

Malmö on kiehtova kohde ammatillisesti. Siellä on yli 30% väestöstä maahanmuuttajia ja näiden lisäksi noin 10% Ruotsin kansalaisuuden saaneita muualta muuttaneita. Sekä lisäksi suuri määrä turvapaikanhakijoita. Suomeen tuli turvapaikanhakijoita viime vuonna reilut 30 000, Ruotsiin tuli heitä yli viisinkertainen määrä. Suuri osa tulijoista on jäänyt Etelä-Ruotsiin.

Menin Malmöön Kööpenhaminasta junalla ja oli helppo samastua suuriin määriin turvapaikanhakijoita, jotka käyttivät samaa reittiä kohti pohjoista. Ja niinpä Kööpenhaminan päässä Malmön junaan noustessa olikin EU:n sisäinen passitarkastus. Raja on käytännössä kiinni - raja joka on EU:n sisällä ja kahden pohjoismaan välissä. Maailma muuttuu.

Malmö on ollut otsikoissa levottomuuksistaan, kaupunkikuva oli kuitenkin hyvin aurinkoisen myönteinen ja vauraskin jopa paljon parjatussa pääosin maahanmuuttajien asuttamassa Rosengårdin lähiössä. Hymyilevän hyväntuulista. Talous vetää ja usko tulevaan on vahva.

Lääninhallituksella vahva rooli kotouttamisessa

Pääsimme tutustumaan lääninhallitukseen, jolla on vahva rooli kotouttamistyössä. Erityisesti kuulimme yhteiskuntainfoista, joita järjestetään vertaistukiajatuksella. Yhteiskuntaneuvojiksi koulutetaan maahanmuuttajataustaisia erikielisiä toimijoita, joilla on omakohtainen kokemus ruotsalaiseen yhteiskuntaan kotoutumisesta. Omakohtaisen kokemuksen arvostamisen lisäksi kiehtovaa oli kaiken läpäisevä terveys-ajattelu. Terveyden tukeminen kotoutumista tukemalla oli viisasta, terveys on myös lahjomaton mittari. Suomessa ajatellaan usein, että kotoutumiseen varataan aikaa kolme vuotta, jona aikana on oikeus kotoutumista tukeviin toimenpiteisiin. Ruotsissa tutkimukset osoittavat, että jo terveyden osalla kuluu kaksinkertainen aika siihen, että terveysasioisssa päästään edes maahantulotilanteen tasolle. Maahanmuutto on kriisi ja sen vaikutukset terveyteen tulivat kiistatta esiin. Jäinkin pohtimaan, mihin vaiheeseen kotoutumista tulisi panostaa eniten voimavaroja: alussa voimat eivät välttämättä riitä mm. kielen opiskeluun, kun terveydentila ei sitä mahdollista vaan voimat kuluvat selviytymiseen. Myöhemmin pystyisi panostamaan enemmän opiskeluun ja omaksumaan asioita, kun vointi olisi parempi. Vastaavasti, jos alkuvaiheessa ei olisi tarjolla kotoutumista tukevia toimenpiteitä, kuinka syvä sukellus olisikaan terveysnäkökulmasta?

Kunta kilpailuttaa kielikoulutuksen ja pitää yhteiskuntainfoja

Kävimme tutustumassa Malmön kunnan toimintaan. Rakenteena kunta kilpailuttaa ja hankkii maahanmuuttajien kielikoulutuksen julkisilta ja yksityisiltä oppilaitoksilta. Ruotsin mallissa yhteiskuntatietous on erotettu kielikoulutuksesta ja yhteiskunta-asioissa pidettävät infot hoitavat tulkattuina kunnan sosiaalityöntekijät yhteistyössä järjestöjen ja muiden toimijoiden kanssa. Kovin samoja teemoja opetetaan ja keskustellen käydään läpi kuin suomalaisessakin kokonaisvaltaisen kotouttamisen ajattelussa. Maahanmuuttajan tulee ilmoittautua kunnassa, jos hän haluaa osallistua kielikoulutukseen tai yhteiskuntainfoihin. Infoihin osallistuminen on pakolaisena tulleille velvollisuus ja muille maahanmuuttajille vapaaehtoista.

Yalla Trappanilla naisenergia oli valloillaan

Rosengårdin lähiössä suuri osa asukkaista on maahanmuuttajataustaisia. Levottomuuksia on ollut ja alueeseen panostetaan paljon. Esimerkiksi liikuntamahdollisuuksia lähiössä oli paljon, samoin katukuva oli hyvin siisti ja huoliteltu. Kiehtova tutustumiskohde oli Yalla Trappan. Yalla Trappan oli sosiaalinen yritys, jossa oli työssä pääosin pitkään Ruotsissa asuneita maahanmuuttajanaisia. Työtehtävinä oli mm. lounasravintolan pyörittämistä ja alihankintaa Ikealle sekä toimistosiivousta. Toiminnassa näkyi se, että keskitytään siihen, mikä naisia yhdistää, ei erottaviin asioihin.

Viihtyisä kodinomaisuus ja helppo lähestyttävyys toimivat. Toiminta oli rakennettu taitavasti verkostotyötä. Työhallinto maksoi palkkaa ruotsin kielen ja ammatilliselle opettajalle, jotka ohjasivat keittiössä integroiden kielen oppimisen, ammattitaidon kehittymisen ja yhteiskuntaan kiinnittymisen. Hersyvä tunnelma näkyi ja kuului keittiössä. Lähi-idän maut ja tuoksut houkuttivat paikalle paljon asiakkaita. Upea tapa toimia ja työllistää, onnellisten ihmisten juttu. http://www.yallatrappan.se/

Syksyssä on sykettä

Lomat on pidetty ja töihin palattu myös Hyvä alku Hämeessä (ESR) -hankkeessa. Vauhtia on ollut ja tulee olemaan myös syksyllä kotouttamisen saralla. Tarkoitus oli, että turvapaikanhakijoiden oleskelulupa-anomukset olisi ehditty Migrissä käsitellä elokuun loppuun. Ihan siihen ei ole päästy. Myös yksin tulleiden alaikäisten luvat saaneiden palveluiden järjestäminen aiheuttaa vielä miettimistä monella toimijalla.

Hämeenlinnan kaupunki on aloittanut kotouttamisohjelmatyön työryhmissä ja hienolla rakenteella sekä osaamisella. Tavoite on olla Suomen paras kotouttaja. Tuota on kiva olla mukana tekemässä.

Uudenmaan Ely-keskus on kutsunut koolle työryhmän, jossa kootaan ja edistetään Hyvä alku -piloteissa esiin nousevia valtakunnallisia kotouttamisen kehittämistoimia. Nyt päästään mukaan vaikuttamaan valtakunnallisiin rakenteisiin ja löytämään hyviä uusia toimintatapoja. Sinne suuntaan innolla.

Kumppanuustalon ohjauksissa painottuvat perheenyhdistämisasiat. Upea juttu, että pystytään auttamaan hakemusten täyttämisissä, kun hakuajat ovat lyhentyneet ja myönteisen päätöksen saaneita alkaa turvapaikanhakijoina tulleissa olla paljon. Järjestöjen ja vapaaehtoisten rooli on hurjan tärkeä kotouttamisessa. 

Koulutusennakoinnit onnistuivat Tavastian oppilaitoksissa hyvin. Kotoutumiskoulutukseen Vanajaveden Opistoon on saatu Hämeen Elystä lisäresursseja ja syksyllä onkin ryhmiä yhdeksän. Kaksi ryhmää opiskelee Ammattiopisto Tavastiassa ammatillisiin sisältöihin painottuen. Lisäksi ammattiopistossa on lisätty aikuisten perusopetukseen valmistavan opetuksen ryhmiä, joita pian aloittaa viiden. Perusopetuksessa opiskelee kaksi ryhmällistä aikuisia maahanmuuttajia ja ammatilliseen koulutukseen valmentavassa VALMA-koulutuksessa yksi ryhmä on kokonaan maahanmuuttajataustainen ja toisessa ryhmässä on sekä Suomessa että muualla syntyneitä nuoria. 

Monikulttuurinen ja kansainvälinen tämä Hämeenlinnan seutu alkaa olla. Tahtotila asioiden laadukkaaseen tekemiseen kotouttamisesta vastaavissa organisaatioissa sekä sujuva yhteistyö ovat avainasioita. Jatketaan tästä ilolla!

Tervetuloa tykkäämään Hyvä alku Hämeessä ESR -hankkeen sivusta Facebookissa. Siellä kertoilen hankkeen kuulumisia.

Minkä ilotta oppii, sen surutta unohtaa! 

Kielen oppiminen ei tapahdu vain koulutuksessa vaan suomea voi opiskella ja oppia itselle sopivalla tavalla myös itsenäisesti. Opettajan työ, oppimisen ohjaaminen, auttaa paljon, mutta jokaisen kieltä opiskelevan kannattaa kantaa itse vastuuta omasta oppimisesta, kielitaidon ylläpitämisestä ja sanaston  laajentamisesta. Opettajan ammattitaitoa tarvitaan oppimisen ja tiedon jäsentämiseen. Kannattaa kuitenkin ottaa käyttöön kaikki "maallikkoapu", kun maahanmuuttajien määrä on kasvanut paljon ja kotoutuminen sekä kielen oppiminen on yhä enemmän ihmisten itsensä vastuulla. Parhaimmillaan koko kylä kotouttaa. Autetaan oppimisessa rohkeasti, kaikki suomen kielellä tapahtuva auttaa suomen kielen oppimisessa.

Monella on suomea enemmän osaavia tai äidinkielenä suomea puhuvia ystäviä, jotka voivat auttaa suomen kielen oppimisessa ihan ilman opettajaksi kouluttautumistakin. Konstit ovat monet! Jokaiselle sopiva tapa opiskella itse, löytyy ihan varmasti. Tässä muutama vinkki oppijoille ja oppimisessa auttaville vapaaehtoisille ja ystäville.

Sanoja oppii käyttämällä

Yksi näppärä tapa laajentaa sanastoa on vanha tuttu liimalapputemppu. Sanoja voi nimetä kotona vaikka huone kerrallaan. 20-30 uutta sanaa kerralla ja sitten kun ne on oppinut vaikkapa viikon kuluttua, voi vaihtaa aihetta. Kun huoneiden sanat ovat tuttuja, voi sanaston keräämistä laajentaa esimerkiksi astiakaappiin ja työkalupakkiin - miksipä ei pihallekin.

Sanoja kannattaa myös luokitella ja lajitella. Samaan ryhmään kuuluvista sanoista voi koota listoja, esimerkiksi huulipuna, ripsiväri, puuteri, luomiväri...  Niitä voi luokitella niitä ylä- ja alakäsitteisiin astia - ruokailuväline - haarukka - jälkiruokahaarukka.

Sanojen oppimiseen voi käyttää erilaisia leikkejä ja pelejä. Voi esinerkiksi levittää työkalupakin sisällön pöydälle, osallistujat nimeävät ensin kaikki työkalut, sitten suljetaan silmät ja leikin vetäjä ottaa pois yhden työkalun. Sitten yritetään muistaa, puuttuuko pöydältä vaikkapa ristipäinen ruuvimeisseli vai naula. Adjektiiveja on kiva harjoitella vastakohtien avulla. Adjektiivien oppimiseen myös pantomiimit ja näytteleminen ovat kivoja seuraleikkejä. Minkä ilotta oppii, sen surutta unohtaa!

Verbit kertovat, mitä tehdään, ne ovat tärkeitä. Verbejä oppii hyvin näyttelemällä ja pantomiimiarvailulla. Kuvat auttavat paljon. Verbeistä kannattaa opetella perusmuodon lisäksi minä- ja hän-muodot, niin niitä pääsee heti käyttämään.

Tärkeää on, että suomen kieltä käytetään rohkeasti. Joskus olisi helpompaa vaihtaa keskustelussa johonkin toiseen kieleen, mutta sitkeys suomen puhumisessa palkitaan. Ei haittaa, vaikka kaikkia sanoja ei tiedä, selittäminen, piirtäminen, näyttäminen ja näytteleminen tukevat oppimista. Välillä tulee väärinymmärryksiä ja hupsuja tilanteita - niissä kielitaito karttuu ja ystävyys vahvistuu! 

Vaikuttavaa vapaaehtoistyötä!

Hyvä alku Hämeessä ESR -hankkeessa olen päässyt aitiopaikalle vaikuttuneena seuraamaan ja pikkuisen toivottavasti tukemaankin innokkaita ihmisiä, jotka toimivat yhdistyksissä vapaaehtoistyössä kotouttamisen parissa. Kansalaisyhteiskuntakenttä on kiinnostava ja moninainen. Uskon vahvasti sen ja ihmisten oman aktiivisuuden merkitykseen kotoutumisen onnistumisessa ja kotoutumisen alkuvaiheen palvelujärjestelmän rakentamisessa. Hankkeessa mukana meillä järjestöinä toimivat Hämeen Setlementti ry. ja Suomen Akateemisten Naisten liitto - Luetaan yhdessä -verkosto. Monien muidenkin kanssa olen kevään aikana päässyt tekemään yhteistyötä, josta en malta olla kertomatta. Kansalaisyhteiskunta on valtava voimavara, etenkin kun resurssien niukkuus on tosiasia joka sektorilla.

Kotofoorumista eväitä kaupungin palvelutarjottimelle

Viime viikolla Hämeenlinnan kaupunki ja Sito Oy järjestivät Arxissa Kotofoorumin kotouttamisen parissa toimiville ja toimintaan halukkaille. Olimme Hämeenlinnan kaupungin projektityöntekijän kanssa vetämässä työpajoja, mikä oli hyvin kiinnostavaa. Mukana oli viitisenkymmentä asiasta kiinnostunutta ja työskentelyä tehtiin ryhmissä toimintaa ja käytännön toimenpiteitä keräten ja ideoiden. Innostus ja aktiivisuus näkyivät. Toimijakenttä kotouttamisessa laajenee, kun kotoutujien määrät kasvavat. Hienoa, että uusia tekijöitä löytyy ja kotoutumiseen saadaan mukaan jo muutenkin olemassaolevia toimintoja, joihin voi ohjata mukaan. Palvelutarjotinta kaupunki rakentaa ja monipuolinen kattaus näyttäisi olevan tulossa. Kaupungin hieno sitoutuminen näkyi niin osallistujissa kuin foorumin avanneen kaupunginjohtajan puheenvuorossakin. Hämeenlinna todellakin aikoo olla paras kotouttaja. Tässä tuessa ja yhteisessä sitoutumisessa on varsin hyvä lähtökohta Hyvälle alulle Hämeessä. Aikaa palvelutarjottimen rakentamisessa vielä menee ja lisää toimijoita tarvitaan,

Opetusmateriaaleja Vanajaveden Opistosta kokeiltavaksi Luetaan yhdessä -ryhmiin

Eilen 18 Luetaan yhdessä -verkoston vapaaehtoista oli tutustumassa hankkeen Vanajaveden Opiston osuudessa keväällä tehtyihin opetusmateriaaleihin. On ahkeroitu kielen oppimisen ja opettamisen tueksi videoita, äänitiedostoja, kuvakortteja, erilaisia toiminnalliseen kielen oppimiseen suunniteltuja materiaaleja. Kiinnostuneina materiaaleihin tutustuttiin ja niitä vapaaehtoiset kokeilevat opiskelijoidensa kanssa ryhmissä. Kun saadaan materiaalien kokeilusta palautetta ja logot sekä muut viilaukset kohdilleen, laitetaan materiaalit verkkoon hankkeen sivuille julkisesti kokeiltavaksi ja käyttöön. Todella kiinnostavaa oli myös vapaaehtoisten kanssa käyty pedagoginen keskustelu kielen oppimisesta, opetusmenetelmistä ja opettajan sekä oppijan rooleista. Osaavia oppimisen ohjaajia. Luetaan yhdessä -ryhmiä kokoontuu Hämeenlinnassa viikoittain neljä, joista kaksi päiväaikaan Kumppanuustalolla, yksi ilta-aikaan samassa paikassa ja yksi vankilassa. Etenkin päiväryhmät ovat suosittuja, kevään aikana oli esimerkiksi keskiviikon ryhmässä käynyt 79 opiskelijaa, enimmillään paikalla on ollut nelisenkymmentä kielenopiskelijaa ja yli kymmenen vapaaehtoista. Mahtavaa naisenergiaa, kohtaamisia, innostusta ja yhteisöllisyyttä. Toiminta jää pian kesätauolle, mutta syyskuussa aloitetaan uudestaan ja mukaan vapaaehtoisia opettajia mahtuu. Voidaan arvata, että ryhmiin opiskelijoita tulee paljon.

Vapaaehtoistyön tarpeen ja tekijöiden yhteensaattamista

Huhtikuun loppupuolella Hämeenlinnan kaupunki järjesti Kumppanuustalolla vapaaehtoistoimijoille illan, jossa vapaaehtoistyötä organisoivat järjestöt, vapaaehtoisina toimivat ja vapaaehtoistyöhön tahtovat kohtasivat. Mukana oli myös vastaanottokeskus- ja kuntaväkeä, jotta pystyttiin miettimään tarpeiden ja vapaaehtoistyön kohtaamista. Parasta oli halu ja into auttaa, olla mukana tukemassa tulijoiden kotoutumista. Hyvää olivat myös konkreettiset toiveet ja tarpeet, jokaista vapaaehtoista tarvitaan ja meidän seutukunnallamme on rakenteita vapaaehtoistyön organisointiin. SPR:n toimijoita oli paikalla paljon, monenlaisessa toiminnassa on oltu mukana. Kehittämistä näyttää olevan organisaatioiden välisessä tiedonkulussa, avuntarpeet ja vapaaehtoisten tarjoutuminen auttamaan eivät aina ole kohdanneet. Kotoutumisen tuen tarpeet ovat kasvaneet niin paljon viime syksyn turvapaikanhakijatilanteen myötä, että ihan kaikessa ei ole jokaisen kohdalla pysytty mukana. Vapaaehtoistyön koordinoinnin merkitys yli organisaatiorajojen korostuu. Tilaisuus oli avoin, keskusteleva ja varmasti tukee siinä, että kasvot ovat tutut ja jokainen löytää väylät päästä toimimaan. Muistaanhan Hämeenlinnan kaupungilta haettavissa olevat kotoutumisen minipilottirahat, joilla voi vaikkapa järjestää toimintaa yhdessä muutaman toimijan kesken.

Uusia innostuneiden ihmisten juttuja, joista itsekin innostuu

Kevään aikana olen saanut olla mukana myös itselleni uusissa ja kovin kiinnostavissa kotoutumiseen liittyvissä vapaaehtoistyöasioissa. Iittalan vapaaehtoistoimijat ovat tehneet minuun lähtemättömän vaikutuksen. Joukko innokkaita iittalalaisia ryhtyi aktiivisiksi, kun tuli tieto, että Iittalaan perustetaan vastaanottokeskus. Työmäärä asukkaiden hyväksi ja heidän kanssaan on ollut valtava. Minulle hienointa on työn organisoituminen hyvin matalalla kynnyksellä. Kun lähdetään omien lasten kanssa pulkkamäkeen, kutsutaan mukaan myös vastaanottokeskuksen perheitä; pidetään kahvilaa ja pop up-ravintolaa asukkaiden kanssa; kerätään luistimia ja suksia sekä opetellaan luistelemaan ja hiihtämään; opetetaan ja opiskellaan suomea; pidetään kirppistä. Hauskaa ja jokaisen omista aikatauluista ja mielenkiinnosta lähtevää monenmoista toimintaa. Kalvolan SPR on toiminut hyvin vapaaehtoisten tukena. Samaan aikaan tuntuu raikkaalta ajatella, että osa toimijoista haluaa toimia nimenomaan ihmisinä ja ystävinä, ei minkään järjestön edustajina. Suomi on yhdistysten luvattu maa, mutta varmasti samaan aikaan lisääntyy niidenkin innokkaiden toimijoiden määrä, jotka haluavat olla mukana työssä ihan vaan omana itsenään.

Toinen uusi kiinnostava asia on ollut uskonnollisten yhteisöjen aktivoituminen kotouttamistyöhön. On hienoa, jos saadaan mukaan uusia monilla eri arvopohjilla toimivia yhteisöjä. On valmisteilla hanke, jossa yhtenä tavoitteena on tukea uskonnollisia yhdistyksiä kehittymään yhä ammatillisemmiksi palveluntuottajiksi kotouttamispalveluiden tuottajana. Näen asian tärkeänä niin palvelujärjestelmän moninaisuuden, uskontojen välisen vuorovaikutuksen, hengellisyyden voimavarojen huomioimisen kuin työelämän palvelu- ja kehittämistehtävänkin näkökulmista. Yhdistyskentän kanssa on kivaa toimia ja kehittää.
Toivotaan onnea tämänkin työn kehittymiselle.

Hyvä alku etenee!

Hyvässä alussa ollaan

Hyvä alku Hämeessä ESR on päässyt hyvään alkuun. Hankkeessa ovat maalis-huhtikuussa aloittaneet kaikki toimijat niin Vanajaveden Opistosta, Ammattiopisto Tavastiasta, Hämeenlinnan kaupungilta, Luetaan yhdessä -verkostosta kuin Hämeen Setlementistäkin. Olemme päässeet kiinni tekemisen makuun. Osaavaa innostunutta väkeä on kotouttamisen palvelurakennetta kehittämässä. Hallinnollista työtä on ollut paljon, nyt on jo ohjausryhmäkin kokoontunut ja projektitiimi aloittanut työnsä. Muiden Kotona Suomessa -pilottihankkeiden kanssa on tavattu ja yhteistä tekemistä riittää.

Kevään aikana on verkostoiduttu ja etsitty keinoja vastata kesän ja syksyn aikana tulossa olevaan uusien hämeenlinnalaisten määrän suureen kasvuun. Hämeenlinnassa varaudutaan 500-1000 turvapaikanhakijan muuttamiseen kuntaan, kun päätökset oleskeluluvista on elokuun loppuun mennessä käsitelty. On ollut kiinnostavaa vierailla vastaanottokeskuksissa, alaikäisyksiköissä ja hätämajoitusyksiköissä, hienoa on toimijoiden tahtotila poluttaa ihmisiä eteenpäin ja löytää ihan uusia kotoutumisen rakenteita tilanteessa, jossa ei ole aiemmin oltu.

Koulutus muuttuu ja uusia malleja syntyy vauhdilla

Kevään aikana on koulutuksen rintamalla kehitetty tapoja kouluttaa ja kotouttaa tulijat laadukkaasti, vaikka käytettävissä olevat resurssit eivät lisäänny määrien kasvun tahdissa. Kehittämistyötä tehdään niin kotoutumiskoulutuksen uusien mallien, ammatillisen koulutuksen uudistamisen kuin aikuisten perusopetuksen rakenteidenkin parissa.
Hyvää on ministeriötasolle ulottuva rohkeus etsiä uusia rakenteita ja tapoja toimia sekä valmius kuunnella kentän näkemyksiä siitä, miten on järkevintä kotouttaminen ja kouluttaminen järjestää. Olemme päässeet kertomaan ajatuksia ja ideoita niin OKM:lle, TEM:lle, OPH:lle kuin paikalliselle Hämeen ELY-keskuksellekin. Toivottavasti mahdollisimman monelle saadaan varmistettua koulutuspaikka syksyllä. Koulutuskuntayhtymä Tavastian oppilaitoksissa haaste on otettu vastaan yhteiskuntavastuun hengessä, nyt pyritään ennakoimaan mahdollsimman oikein tarvittavien opiskelupaikkojen määrä. Työllä on merkitys.

Prosessit näkyviksi - yhteistyötä ja uusia toimijoita tarvitaan

Kotouttamisen prosesseja ja palveluketjuja on jo saatu näkyviksi, samalla on löydetty kohtia, joissa meidän on mahdollista tehostaa toimintaa, poistaa eri organisaatioiden toimintojen päällekkäisyyksiä ja nopeuttaa kotoutumisprosessia. Näitä työstetään hyvässä yhteistyössä eteenpäin.

Kevään iloinen yllätys järjestötoimintaan ohjaamisen saralla on ollut kotouttamistyössä uusien toimijoden aktivoituminen. Monella yhdistyksellä on tahtoa olla mukana kotouttamisessa varteenotettavina toimijoina. Samoin vapaaehtoisten innostus ja halu olla mukana tukemassa kotoutumista ilahduttaa. Nyt on yhdistyksillä tärkeä rooli kanavoida vapaaehtoisten into kotouttamistyöhön.

Verkostoyhteistyö kantaa, niin järjestöjen kuin työelämänkin kanssa

Alkuvaiheen koulutuksen kehittämisessä vapaaehtoisten kanssa on edetty suunnittelemalla materiaaleja ja menetelmiä, onpa joitain harjoituksia jo kokeiltukin. Ideana on saada nopeasti käytännön arjessa tarvittavaa kommunikatiivista kielitaitoa yhdessä aktiivisina toimijoina oppien. Vapaaehtoisten vetämissä ryhmissä on suomea oppimassa enimmillään 30-40 maahanmuuttajan ryhmiä, joissa toimii kymmenkunta sitoutunutta vapaaehtoista. Järjestöjen merkitys kotouttamistyössä kasvaa entistäkin suuremmaksi, kun tulijoiden määrät realisoituvat.

Työelämän ja kotoutujien kohtaamista on edistetty mm. Kasva ja kansainvälisty -vientiyrittäjätapaamisessa, yhteistyöpalaverissa työllistymistoimiojoiden kanssa sekä olemalla yhteydessä työnantajiin, jotka työllistävät paljon maahanmuuttajia. Pian päästään kokeilemaan erilaisia tapoja oppia ja opettaa suomea työelämässä monimuotoisesti työpaikan kanssa yhteistyössä.
 

Ideoita isolta kirkolta

Turvapaikanhakijoiden määrän kasvu ja koulutuksen rahoitusleikkaukset sekä rakenteellinen uudistaminen ovat mielenkiintoinen haaste. Paljon uutta pitää tehdä, että koulutus hoituu. Opetus- ja kulttuuriministeriön asettama ohjausryhmä kartoitti turvapaikanhakija- ja maahanmuuttotilanteesta aiheutuvia välittömästi käynnistettäviä toimenpiteitä koulutuksessa, kulttuurissa, liikunnassa ja nuorisotyössä. Ehdotukset luovutettiin tänään opetus- ja kulttuuriministeri Sanni Grahn-Laasoselle.  Joustavia ja yksilöllisiä polkuja tarvitaan, kuten ministeri Grahn-Laasonenkin toteaa.

Paljon on tekeillä ja jo tehtykin. Tavastiassa olemme olleet aivan ajassa kokeiluissamme ja kehittämistyössä. Oikein hyvä näin. Aikuisten perusopetus uudistetaan paremmin maahanmuuttajien tarpeita vastaavaksi. Aikuisten perusopetukseen tulisi kuulua myös tutustumisjaksoja työelämään. Nuorten oppivelvollisuusiän ylittäneiden maahanmuuttajien osalta selvitetään pikaisesti, onko perusopetuksen järjestäjillä valmiuksia järjestää syksystä 2016 lukien tarvittava määrä perusopetusta tai valmistavaa opetusta. Toivottavasti Tavastialla on edellytykset lisätä koulutusryhmien määrää. Uskon vakaasti, että näin toimimme. Hieno homma. Nuoret tarvitsevat perusvalmiudet, että kouluttautuminen ja työllistyminen on mahdollista.

Kriisejä kokeneiden ja traumaattisia tapahtumia kohdanneiden lasten ja nuorten tunnistamiseen ja ohjaukseen tarvitaan opetus- ja opiskeluterveydenhuollon henkilökunnan lisäkoulutusta. Selvityksessä ehdotetaan, että Opetushallitus laatii tukimateriaaleja opiskelijahuoltoon ja oppilaitosten turvallisuuteen liittyvistä seikoista. Juuri eilen olin monen kollegan kanssa koulutuksessa uhkaavan opiskelijan kohtaamisesta ja toimintavaltuuksista uhkaavissa tilanteissa. Kriisit ja traumat näkyvät myös kouluissa. On hyvä olla valmis ja osata toimia niin, että kaikilla on turvallista opiskella ja olla työssä. 

Noin vuoden mittaisen kotoutumiskoulutuksen ja seuraavien koulutusvaiheiden väliin jää usein viiveitä. Oleskeluluvan saaneiden koulutuspolkuja halutaan nopeuttaa madaltamalla kotoutumiskoulutuksen ja sitä seuraavien koulutusten raja-aitoja. Tässä meillä on jo toimiva VALMA-rakenne sekä meneillään oleva opiskeluvalmiuksia parantavien opintojen koulutus näyttötutkintoihin. Esitetään, että suomen kielen taitoa pitäisi voida kehittää nykyistä paremmin koulutuksen aikana. Menossa on S2-opetuksen kehittäminen. Mallit ja menetelmät ovat monet, samoin oppijat ovat monenlaisia. Tukitoimia on kokeiltu ja kehitetty. Nyt niitä tarvitaan.

Kotoutumiskoulutuksen kaikille yhteisinä sisältöinä tulee olla kieliopinnot, suomalainen yhteiskunta ja työelämä sekä kouluttautumismahdollisuudet. Tämän jälkeen opinnot eriytyisivät kohderyhmittäin. Tavoitteena on mahdollisimman nopea integroituminen tavallisiin opetusryhmiin. Tätä kohtaa jäin miettimään. Kun luin esitystä tarkemmin, jäi minulle epäselväksi se, miten ohjaus tapahtuu ensimmäisen kotoutumiskoulutuksen moduulin päättyessä. Onko ajatus se, että vain parhaiten menestyneet jatkavat kielikoulutuksessa ja muut sijoittuvat työharjoitteluihin, verkko-opiskeluun ja jonkin tietyn ammatin ammattisanaston opiskeluun? Parhaimmillaan tämä toteutuisi Tavastian Lammin NAO/AOV-mallin kaltaisina rakenteina.

Oikein hyvä on, että ohjausryhmä esittää, että maahanmuuttajille suunnattua ammatillisen peruskoulutuksen valmentavaa koulutusta ja tutkintotavoitteista koulutusta lisätään. Joustavaksi tavaksi suorittaa ammatillinen tutkinto, tutkinnon osia tai vahvistaa työelämävalmiuksia luodaan uusi koulutussopimusmalli. Nyt kiinnostuneina odotetaan, millainen rakenne koulutussopimuksesta syntyy, esitys pitäisi olla valmis helmikuun lopussa. Kevään 2016 aikana käynnistetään pilottihankkeita, joissa koulutussopimusmallia kehitetään soveltumaan erityisesti maahanmuuttajien tarpeisiin. 

Maahanmuuttajien koulutukseen on opetus- ja kulttuuriministeriön pääluokassa budjetoitu vuodelle 2016 noin 100 miljoonaa euroa. Näistä 75,6 miljoonaa kohdistuu perusopetukseen valmistavaan opetukseen.

 

 Ideoita onnistuneeseen kotouttamiseen

Pedagogit Pedamessuilla

Opelix – Osaava oppilaitos –hanke järjesti Ammattiopisto Tavastiassa henkilöstön pedagogiseen kehittämiseen ja osaamisen jakamiseen suunnatun Pedamessut-tapahtuman 26.-27.1.2016.

Kahden iltapäivän aikana hankkeeseen tutustui ja ajatuksiaan pienryhmissä kertoi noin 150 keskustelijaa ja ideoijaa, pääosin Ammattiopisto Tavastian opettajia, johtoa ja kehittäjiä. Mukana oli henkilöstöä myös Vanajaveden Opistosta ja Forssan Ammatti-instituutista.

Hyvä alku Hämeessä (ESR) –hankkeen pisteellä hankkeen projektipäällikkö esitteli tutustujille hankkeen idean, toimijat, tavoitteet ja toimintaa. Tämän jälkeen tehtävänä oli miettiä maahanmuuttajien yksilöllisiä, nopeita ja kustannustehokkaita keinoja kotoutua – oppia kieli, sijoittua opiskelu- ja työelämään, osaksi yhteiskuntaa sekä jäädä seutukunnalle. Pienryhmiä kannustettiin kirjaamaan ideoita, ajatuksia ja jo käytössä olevia hyviä käytäntöjä, joita olisi hyvä levittää laajemminkin.

Mitä ja miten voimme tehdä paremmin, että kotoutuminen onnistuu?

Kävijöiden vastaukset ja ideat koottiin paperilapuille, jotka projektipäällikkö luokitteli keskenään samantyyppisiin asioihin ja otsikoi. Tuossa yläkuvassa siirtelen lappusia samankaltaisten luo ja innostuneena lueskelen, miten hyviä ajatuksia niistä nousi. 

Ideat on kirjattu ylös ja analysoitu. Niitä käytetään Hyvä alku Hämeessä (ESR)-hankkeen kehittämistyössä sekä myös Ammattiopisto Tavastian maahanmuuttajien koulutuksen kehittämisessä. Kiitos jokaisesta lappusesta, niitä tuli paljon ja jokaisessa oli hyviä pointteja.

Tällaisia otsikoita konkreettisille ideoille ja toiveille löysin. Mahtava lista:

• Henkilöstön monikulttuurisuusosaamisen kehittäminen
• Koulutuksen ja tutkinnon suorittamisen rakenteiden kehittäminen
• Ammatillisten sisältöjen ja S2-opetuksen integrointi
• Aiemmin hankitun osaamisen tunnistaminen ja hyödyntäminen
• Rahoitus, resurssit, rakenteet
• Opetusmenetelmät ja -materiaalit, tukitoimet
• Suomi toisena kielenä –opetus
• Yhteiskuntatiedon opetus
• Opetusmenetelmät ja tukiratkaisut ammatillisessa koulutuksessa
• Hakeutumisvaiheen ohjaus, alavalinnan varmistaminen
• Maahanmuuttajien oma osaaminen käyttöön kotouttamisessa
• Kotoutumista tukevat yhteiskunnan arvot ja rakenteet
• Asenteet
• Yhteiskunnalliset rakenteet
• Keinoja kotoutua – kansalaisyhteiskunta toimijana
•  Harrastukset, kontaktit, mukaan yhteiskunnan toimintaan

·        Keskustelut olivat rakentavia, avoimia ja kehittämishenkisiä. Oli innostusta ja halua oppia, jakaa toimivia käytäntöjä sekä kehittää omaa työtä. Upeiden kehittäjäihmisten kanssa saan tehdä töitä. 

I

Tulevan tuumintaa Lammin lämmössä

Tällä viikolla Hämeen Ely-keskuksen maahanmuuttoasiain toimikunta kokousti Lammilla SPR:n Hämeen piirin ylläpitämässä Mainiemen hätämajoitusyksikössä. Teemana oli turvapaikanhakijat ja ajankohtaiset turvapaikanhakukuulumiset. Samalla tutustuttiin Mainiemen toimintaan. Kiinnostavaa on, paljon tapahtuu joka päivä.

Koulutussopimus keinona kouluttautua ja työllistyä

Ministeriön kuulumisina kuultiin koulutussopimusajatuksesta maahanmuuttajien ja turvapaikan saavien kouluttautumis- ja työllistymisväylänä. Eilen Opetus- ja kulttuuriministeri tiedottikin asettaneensa selvityshenkilöt valmistelemaan ehdotuksen koulutussopimusmallin käyttöönotosta ammatillisessa koulutuksessa. Mallin tulisi soveltua myös maahanmuuttajien kotouttamiseen joustavana koulutuspolkuna työelämään. Koulutussopimuksella on voitava hankkia ja osoittaa sekä ammatillisten tutkintojen, niiden osien että ei-tutkintotavoitteisen koulutuksen edellyttämä osaaminen. Selvitystyö valmistuu helmikuun aikana, joten pian kuullaan, millaisia tavoitteita, sisältöjä, vastuita, työnjakoa, ohjausta ja rahoitusta tuohon suunnitellaan.

Turvapaikanhakijatilanteesta

Turvapaikanhakijoita saapui Suomeen viime vuonna noin 32 000. Ennakoidaan, että noin 10 000 heistä tulee tarvitsemaan kuntapaikan luvan saatuaan. Alkuvuonna tulijoita on ollut noin 50 päivässä, paine on nyt siirtynyt Suomen itärajalle ja tulijoiden lähtömaat ovat hyvin vaihtelevat. Venäjän suunnalla mahdollisia Suomeen tulijoita on paljon. Samoin väestöä liikkuu koko ajan Balkanin halki kohti pohjoista. Nyt mietitään Dublinin sopimuksen jatkoa, kun aidosti palauttaminen EU:n sisällä sinne, missä on tultu EU:n alueelle, ei ole mahdollista.

Pian ratkaistavia kysymyksiä meillä Suomessa on luvat saavien kuntapaikkojen järjestyminen, kotouttamisen rakenteet Suomeen jääville, kielteisen päätöksen saaneiden tilanne ja ratkaisut, kun palauttamisesta ei ole sopimuksia kaikkien maiden kanssa. Kiinnostavia aikoja elämme ja on tulossa. Hyvä alku Hämeessa (ESR) -hanke osui juuri ytimeen ajassa ja sisällöissä. Palvelurakenne kotouttamiseen nyt tarvitaan.

Mainiemen luonnon rauhaa

SPR:n Hämeen piiri ylläpitää kymmentä vastaanottokeskusta, Lammin vastaanottokeskuksen alaisuudessa toimivat myös Mainiemen hätämajoitusyksikkö ja Iittalan vastaanottokeskus.

Mainiemessä maisemat ovat upeat, Lammin keskustaan on kävelymatkaa nelisen kilometriä. Asukkaat laittavat itse ruokansa ja hankkivat tarvikkeet vastaanottorahallaan. Suomen kielen opetusta on tarjolla kolme tuntia viikossa, lisäksi asukkaat osallistuvat siivoamiseen ja heillä on käytössä liikuntatiloja. Mainiemen puitteet ovat väliaikaiseen asumiseen, tavoite on, että sieltä siirrytään kahdeksan viikon kierrolla vastaanottokeskuksiin. Mainiemen historia on värikäs, siellä on toiminut mm. kasarmi, velkavankila, päihdekuntoutuskeskus ja nyt siis turvapaikanhakijoiden hätämajoitusyksikkö.

Hups, humanisti hupsahti hallintoon

Taivas selkenee sumun takaa. Toinen työviikko Hyvä alku Hämeessä (ESR)-hankkeen projektipäällikkönä menossa. Huomaan innostuvani itselleni oudoista asioista. Hallinto on kiehtovaa!

Olen päässyt pohtimaan ESR-ohjeistuksia asioista, joista en ole kuvitellut olevan ohjeita olemassakaan. Nyt osaan noudattaa jo monenlaisia koukeroita. Tiedän, että henkilötietolomake liikkuu kirjattuna kirjeenä kassakaappiin tai kulunvalvontatilassa olevaan lukittuun kaappiin kahdessa kirjekuoressa sisäkkäin. Ensimmäinen reaktio ohjeisiin perehtyessä oli normien purun vaatimus, mutta kyllä niissä jokaisessa tarkimmassakin ohjeessa vaan on joku oikea syy ja pykälä perusteena. Oikein on oikein toimia. Löydän itsestäni päviä päivältä enemmän nipottajaa. Loppuukohan oppiminen, kun tämä ei enää olekaan epämukavuusaluetta.

ESR-ohjeistusten lisäksi olen päässyt moneen muuhun hankkeen aloitukseen liittyvään hallinnolliseen prosessiin aitiopaikalle. Rekrytointiprosessit erilaisine virkaehtosopimuksineen eri oppilaitoksissa ovat kiehtova viidakko. Tänään upposin arkistonmuodostussuunnitelman uumeniin ja ruokatunti jäi vahingossa pitämättä, kun tuumin ja testailin innolla parasta kansiorakennetta sähköisesti arkistoitaville asiakirjoille. Palavereita pukkaa joka päivälle ja jokaisesta on naputeltu asialista ja muistio, joissa EU-liput liehuvat. Todella kiitollinen olen tässä opetellessani työkavereista, yhteistyökumppaneista ja rahoittajista, joilla on osaamista ja hermoja neuvoa.

Mikä ihme tässä kiehtoo?

Tykkään suunnitella ja rakentaa uutta. Perustusten tekeminen taloon on kivaa. Voi jo kuvitella seinien paikat ja tietää nurkkien olevan suorassa, kun ne itse vatupassilla tarkastaa. Lapioimista tarvitaan, että rakenteet kantaa.

Perustuksiin menee vielä hetki, mutta pikkuisen ajatukset ovat jo karanneet sinne konkreettiseen toimintaankin. Eilen piirreltiin kotoutujan koulutuspolkuja ja mietin, että taitaa syntyä prosessista 3D-malli, ei mahdu nämä laajat variaatiot ja visiot sähköiseksi prosessiksi tai ruutupaperille, edes rullalle väännettynä. Prosesseilla ja toiminnalla on aikaa kirkastua pari vuotta, joten selkeys ja yksinkertaisuus löytyvät kyllä. On hienoa kääntää ajatusta organisaatioiden prosesseista ihmisten omiin kotoutumisen prosesseihin.

Äärimmäisen kiinnostavia nämä kotoutumisen polut ovat. Kiinnostavia ovat eri toimijat ja niiden lähtökohdat toimintaan. Saman ihmisen kotoutumistarina voi näyttää niin kovin monelta riippuen siitä, katsotaanko työpaikan, koulutuksen, perheen, ystävien, sosiaali- ja terveyssektorin, harrastusten, kansalaisjärjestöjen tai ihmisen itsensä näkökulmasta. Poikkihallinnollisuus, erilaiset tavat lähestyä kotoutumista ja toimintakulttuurien rikkaus tuovat säröjä, jotka luovat kiehtovuuden problematiikkaan. Ajatella, saa työkseen ajatella!

Ja kas, huomasin yhteystietojeni löytyvän Tavastian nettisivuilta kohdasta Hallinto. Juu, sitä tämä on.

Numeroiden kertomaa

Tänään olen Hyvä alku Hämeessä (ESR) -hankkeessa miettinyt numeroita komean kartanon kätköissä. Numerot kertovat paljon ja ovat lahjomattomia. Nämä numerot kertovat väestönkehityksestä ja maahanmuuton merkityksestä Hämeenlinnan seudulla. Karu fakta lienee, että jokainen seutu tarvitsee kasvua kehittyäkseen ja kasvaakseen. Ilman väestönkasvua on vaikea haaveilla talouden noususta tai palvelujen paranemisesta. 

Luin Linnan Kehitys Oy:n tilastoja Hämeenlinnan väestönkehityksestä tammi-marraskuussa 2015. Väestönlisäys vuonna 2015 oli vain 17 henkilöä, kun se vuonna 2014 oli vielä 178 ja vuonna 2013 jopa 272 henkilöä. Nettomuutto oli 74 henkilöä tappiolla tammi-marraskuussa 2015, kun vuosi aiemmin olimme 41 henkilöä plussalla ja edellisenä vuonna Hämeenlinnaan muutti 86 henkilöä enemmän kuin täältä pois. Hämeenlinnassa kuoli 68 henkilöä enemmän kuin syntyi. Lohduttomilta väestönkehitysluvuilta pelasti väestönkehityksen positiiviseksi nettomaahanmuutto, +159 henkilöä. Maahanmuuttajia tuli 270 ja maastamuuttajia lähti pois 111. 

Koko Kanta-Hämeen alueella kehitys on negatiivista: Väestö väheni 559 henkilöllä. Plussalla olivat vain Janakkala +27 henkilöä ja Hämeenlinna +17. Karuimmat luvut olivat Tammelassa, missä väki väheni 111 henkilöllä ja Forssassa, jossa asukkaiden määrä putosi 107 henkilöllä. Koko maan kehitys oli 14 372 henkilöä plussalla, josta Uudenmaan osuus oli 15 389 henkilöä, 

Mietityttää

Mietin, mitkä ovat ne keinot, joilla väestönkasvu saadaan nousuun. Hankkeen näkökulmasta keskeistä on, miten maahanmuuttajat hakeutuvat seutukunnalle ja miten he pysyvät täällä. Mietin, miten näihin tilastoihin tulee vaikuttamaan se, kun vastaanottokeskuksissa nyt odottaville turvapaikanhakijoille aletaan tehdä oleskelulupapäätöksiä ja osa heistä sijoittuu kuntiin. Mietin, millä keinoilla maahanmuuttajat saadaan pysymään Kanta-Hämeessä myös oleskeluluvan saatuaan. Mietin, kuinka paljon Uusimaa pystyy ihmisiä vastaanottamaan ja missä vaiheessa päästään muualla jo tuttuun ilmiöön, että suurimpien kasvukeskusten sijaan hakeudutaankin niiden liepeille. Loistava sijainti meillä on. 

Paras keino taitaa olla onnistuneet kotouttamisrakenteet: mahdollisuus työllistyä nopeasti, päästä joustavasti kielikoulutuksiin, päivittää ammatillista osaamistaan, saada näkyväksi muualla hankittu osaaminen, kiinnittyä yhteiskuntaan - tulla osaksi yhteisöä. Meidän kannattaa kotouttaa tulijat ja oleskeluluvan saajat laadukkaasti ja tehokkaasti, jotta elinvoimaa ja kasvua syntyy. 

Hyvää alkua Hämeessä

Vuoden alkaessa aloitin projektipäällikkönä uudessa Hyvä alku Hämeessä (ESR) -hankkeessa. Ensimmäiset päivät ovat menneet ESR-hallinnon opiskeluun ja työtehtävien aikatauluttamiseen.

Hanketta rahoittavat Euroopan Sosiaalirahasto, Uudenmaan Ely-keskus, Hämeenlinnan kaupunki ja Koulutuskuntayhtymä Tavastia. Hanke alkoi vuoden 2016 alussa ja jatkuu tammikuun 2018 loppuun asti. Hanketta koordinoi Koulutuskuntayhtymä Tavastia, osatoteuttajina ovat Hämeenlinnan kaupunki, Hämeenlinnan seudun Setlementti ry. ja Suomen Akateemisten Naisten liiton Luetaan yhdessä -verkosto. Projektissa on toimijoita kaikista organisaatioista, seitsemän henkilön voimin työtä tehdään tulevat kaksi vuotta - osin toimijoiden rekrytoinnit ovat vielä menossa. Tavastian osalta minun ja projektisihteerin lisäksi toimivat projektisuunnittelijat Ammattiopisto Tavastiasta ja Vanajaveden Opistosta.

Mitä tavoitellaan?

Hankkeen tavoite on kehittää toimiva alueellinen palvelumalli, jossa kotoutumisen alkuvaiheessa olevat maahanmuuttajat saavat palveluja joustavasti, tehokkaasti ja asiakaslähtöisesti. Hankkeessa kuvataan kotoutumisen alkuvaiheen prosessit ja palveluketjut alueen eri kotoutumisesta vastuussa oleville toimijoille. Samalla vähennetään eri organisaatioiden mahdollisesti päällekkäisiä toimintoja. Kotoutumistyö tehostuu ja sen laatu paranee, kun palveluketjut toimivat koordinoidusti. Kotoutumisen tehostuminen vahvistaa maahanmuuttajien siirtymistä työmarkkinoille ja heidän kiinnittymistään alueelle. Tehdään prosessi- ja verkostotyötä, vahvistetaan toimijoiden monikulttuurisuusosaamista koulutuksin ja mentoroinnein sekä kehitetään uusia kotoutumiskoulutusmalleja mm. työpaikoille suoraan työelämään tuleville ja vapaaehtoistyön avulla.

Mitä syntyy?

Hankkeen tuloksena syntyy kuntien, työhallinnon, koulutusorganisaatioiden, kolmannen sektorin ja maahanmuuttajien itsensä kehittämä alkuvaiheen kotoutumisen toimintamalli. Mallissa palvelujärjestelmän katvealueet ja päällekkäisyydet on poistettu, kotoutumisprosessin vastuut ja työnjaot ovat selkeät ja viestintä organisaatioiden välillä toimii tehokkaasti. Maahanmuuttajat toimivat aktiivisina kansalaisina ja omien palvelujensa kehittäjinä sekä tukevat toisiaan vapaaehtoistyön verkostoissa. Työelämä tunnistaa maahanmuuttajat kansainvälistymisen ja kasvun resurssina.

Kertoilen tässä blogissa hankkeesta ja sen etenemisestä tarkemmin.