keskiviikko 21. kesäkuuta 2017


Projektityötä parhaimmillaan


On taas päivä, jona työvuosi on ohi ja alkaa kuuden viikon vuosiloma. On päivä, jona taas kerran miettii, mikä tässä kehittämis- ja projektityössä kiehtoo. Yhä uudestaan innostuu ideoimaan, suunnittelemaan, kokoamaan verkostoa tekemään yhdessä, hakkaamaan päätään seinään, vääntämään ja kääntämään asioita siihen malliin, kuin niiden toivoisi olevan, keräämään tilastoja, kirjaamaan, kuvailemaan, raportoimaan, selittämään ja perustelemaan tehtyä. Joku tässä koukuttaa!

Viimeinen työviikko nosti esiin projektityön helmiä. Hyvä alku Hämeessä -hankkeelle tehtiin ulkoinem arviointi. Arvioijana Ramboll halusi keskittyä hankkeen tavoitteista kahteen: verkoston prosessityöhön ja Paavo Pilotteihin. Teemat oli valittu hyvin. Niissä nousi esim verkoston merkitys, yhteistyö ja eri toimijoiden tahto saada kotoutumisen palvelut toimimaan yhteistyöllä. Enempää ei voi työltään kai pyytää kuin sitä, että arvioinnin aikana löydetään monen tahon yhteistyönä rahoitus- ja toteutusrakenteita kotoutumispalveluille niin, että rakenteita voi monistaa valtakunnallisestikin. 

Tästä pidän! Saa tehdä uutta. Saa kokeilla. Saa onnistua ja epäonnistua kokeiluissa. Projektilla on alku ja loppu, saa saada aikaan valmista, luopua vanhasta ja hypätä uuteen. Saa aikaan jotain, mille on tarve, mitä aiemmin ei ole ollut ja mikä löytää paikkansa ja jää elämään. Kehittäjät ovat kai työelämässä oma rotunsa. Rasittavakin sellainen. Aina ei muutos synny helposti, mutta lopulta uusi aina korvaa vanhan. Kun  aloitin kotouttamistyössä yli 20 vuotta sitten, en olisi uskonut, miten yhteiskunta muuttuu, maahanmuuttajien määrä kasvaa ja kotouttaminen rakenteistuu. Olen saanut olla monessa vaiheessa mukana tekemässä ja kokeilemassa. Aika hyviä ollaan jo! Nyt lepuuttumaan lomalle ja sitten raikkailla, uusilla ideoilla pulmien kimppuun ja maailma taas hitusen paremmaks

sunnuntai 11. kesäkuuta 2017

Ideoita iloisesta Amsterdamista

Hyvä alku Hämeessä ESR-hankkeen toimijaorganisaatiot tekivät opintomatkan Amsterdamiin tutustumaan kotouttamisen malleihin ja etsimään hyviä käytäntöjä. Kuuden henkilön porukalla reissattiin niin, että kaikista hankkeen organisaatioista oli osallistuja mukana.




Järjestöt vahvasti kotouttamistyössä


Amsterdamiin saavuttiin keskiviikkona 7.6. puolen päivän aikaan ja jo iltapäivällä olimme tutustumassa De Havelaariin. De Havelaar on lähiökeskustyyppinen toimintakeskus, joka kuuluu laajaan ABC-allianssiin. Keskus, johon tutustuimme, oli organisaation osaa West. Vapaaehtoisia kotouttamisessa toimii sadoittain. Toimintana järjestetään mm. kielen opetusta, ohjausta ja neuvontaa, nuorisoteatteria, lounastarjoilua… Ihmiset itse ovat avainasemassa toiminnan järjestämisessä ja suunnittelussa. Rahoitus saadaan erityyppisinä avustuksina kaupungilta.

Ammatillisen koulutuksen ja kielen opetuksen yhdistämisen kokeilut menossa


Torstaina 8.6. aloitettiin aamu matkalla tutustumaan ROC-koulutuksenjärjestäjän ammatillisen koulutuksen kokeiluun. Opiskelijoita ROC:ssa on yli 30 000, henkilökuntaa noin 700. Projektin idea oli koulutuskokonaisuus, jossa yhdistettiin tekniikan alojen ammatillisia opintoja ja kielenopetusta. Rakenne vastasi melko hyvin Suomen maahanmuuttajien osaamisohjelmakokeilua. Menossa oli ensimmäinen vuoden alussa aloittanut ryhmä, jonka kielitaitotaso oli hyvin vaihteleva. Opiskelijat, joita jututtelin, olivat kotoisin hyvin monista Afrikan ja Aasian maista, monet Syyriasta. Moni oli ollut Hollannissa noin kolme vuotta ja osallistunut aiemmin hajanaisesi kielikursseille. Varsinaiseen ammatilliseen koulutukseen vaadittavaa kielitaitotasoa B1 ei heillä vielä ollut ja sitä kokeilussa tavoiteltiin. Koulutus rakentui ”praktiikasta” eli työsalityöskentelystä, kieliopinnoista ja mm. liikunnasta. Hyvin tyytyväisiä olivat opiskelevat nuoret miehet opintoihin ja käytännönläheiseen opetukseen. Pohdittavaksi jäi, miten meillä vastaaviin MAO-koulutuksiin tarvittava A1-A2-kielitaitotaso saavutetaan yleensä jo 6-12 kuukaudessa kotoutumiskoulutuksessa, kun Hollannissa siihen kului 2-3 vuotta. Kielissä on toki eroja kuten oppimistuloksissakin, ehkäpä suomalainen pedagogiikka ja koulutus on ihan kilpailukykyistä - jopa hyvää?

Rahoitusrakenne ohjaa vahvasti vastuuseen omasta oppimisesta


Kotouttamisen ja koulutuksen rakenteet olivat Hollannissa hyvin monimutkaiset. Pääsääntö oli, että jos maahan aikoo muuttaa vaikkapa naimisiin tai töihin, pitää ennen sitä opiskella peruskielitaito lähtömaassa ja suorittaa kielitesti ennen maahan saapumista. Pakolaisten osalla kielitaidon opiskelu aloitetaan alusta Hollantiin saapumisen jälkeen. Rahoitusrakenne oli kiinnostava. Kotoutuja saa valtiolta 10 000 euron lainan, ikään kuin opintosetelin, jolla hankkii itselleen kotoutumiskoulutuksensa. Useampi sata oppilaitosta tarjoaa kotoutumiskoulutuksia eri tavoin ja sisällöin, sitten maahanmuuttaja hakeutuu sinne, minne haluaa ja oppilaitokset valitsevat hakijoista haluamansa. Koulutus rahoitetaan opiskelijan opintosetelillä, jota voi käyttää kolmen vuoden ajan eri koulutuksiin useammassa oppilaitoksessa. Loppuvaiheessa tehdään kansalaisuuteen vaadittavat kielitesti (kirjoittaminen, tekstin ymmärtäminen, puhuminen, puheen ymmärtäminen), yhteiskuntatietokoe ja työelämätietokoe. Jos nuo läpäisee määräajassa, ei lainaa tarvitse maksaa takaisin. Jos oppiminen ei ole edennyt tavoitellusti ja testejä ei läpäise, pitää maksaa valtiolle takaisin se 10 000e. Tilanne on ilmeisen mahdoton luku- ja kirjoitustaidottomana ja heikoilla koulutuspohjilla tulleilla. Vielä 10 vuotta sitten valtio maksoi kaikkien koulutuksen, nyt vastuu oppimisesta ja vapaus valita oppilaitos sekä koulutus on kotoutujalla.

Monimuotoisesti rakennettu kotoutumiskoulutus


Iltapäivällä tutustuttiin ROC:n kotoutumiskoulutukseen. Ryhmiä oli paljon. Kielenopetusta lähiopetuksena oli kolmena päivänä viikossa 2,5h kerralla. Lisäksi viikkoon kuului neljä tuntia itsenäistä ohjattua työskentelyä tietokonetilassa sekä tunti viikossa vapaaehtoisten kielikoutsien vetämiä keskusteluharjoituksia. Itsenäisesti tulisi työskennellä paljon, jotta kansalaisuuteen ja ammatiliseen koulutukseen vaadittavan kielitaidon saavuttaisi. Opiskelijat opettivat vieraille innokkaasti kielen alkeita, kun pääsimme mukaan oppitunnille, suurimpana esteenä kielen oppimiselle jututtamani opiskelijat kokivat englannin kielen taitonsa – on helppo kommunikoida arjessa englanniksi eikä tule harjoiteltua hollantia.

Ihmiset itse kotouttamassa ja aktivoimassa - kaikki rakentavat yhteiskuntaa
 

Perjantaiaamun kaatosateessa suuntasimme De Meevaartin asukastuvalle. Paikka muistutti paljon Kumppanuustaloa, sekin oli aiemmin toiminut kirkkona ja kouluna, nyt tiloja käytettiin siihen, että ihmiset saivat järjestää itse ryhmätoimintoja, tapahtumia, saivat ohjausta ja tukea sekä aktivoivat asukkaita. Alakerrassa oli kahvio, tietokoneita ja matalan kynnyksen ohjausta sekä tilaa vapaalla kohtaamisella – ihan kuin meidän Kumppanuustalolla. Kiinnostavaa oli, että toiminnassa eivät erotu maahanmuuttajille ja muille suunnatut aktiviteetit. Maahanmuutto on niin monen polven jo kolonialismin ajalta tuttu ilmiö, että ihmisiä ei luokitella etnisen taustan mukaan. De Meevaartissa puhuttiin myös terrorismin uhasta ja etnisistä suhteista. Ristiriitoja tuntui ilmenevän hyvin vähän. Pelolle ei anneta tilaa vaan pidetään kiinni siitä, että elämä jatkuu normaalina, länsimaisen vapaana. Koko kaupungissa poliiseja tai turvallisuusjärjestelyjä näkyi hyvin vähän. Amsterdam on iloinen, vapaa, liberaali ja yksilöiden vapauden salliva ihan joka suhteessa.


Arvokkainta matkassa hyvien vierailukohteiden lisäksi oli hankkeen toimijoiden yhteinen aika keskusteluihin, vertaismentoroiva ote ja into jalostaa koettua toiminnaksi ja ottaa käyttöön omissa organisaatioissa ja Hämeen kotouttamisessa. Onpa kivaa oppia fiksussa innostuneessa porukassa uutta! Kiitos matkaseura ja Amsterdam!




sunnuntai 2. huhtikuuta 2017

Kulttuureista kutkuttavia keskusteluja


Opehommissa


Olen viime viikkoina päässyt opettamaan ja keskusteluttamaan kulttuureista, niiden eroista ja siitä, mitä kulttuurieroista kannattaisi ottaa huomioon maahanmuuttajia opettaessa ja ohjatessa. Sain esitellä Hyvä alku Hämeessä ESR-hanketta HAMK:n ammatillisen opettajankoulutuksen opiskelijoille. Syntyi mainiota pedagogista keskustelua kulttuurien huomioimisesta ja ammatillisen koulutuksen uudistamisesta. Fiksuja, pohtivia ja reflektoivia uusia opettajia on tulossa.

Etelä-Suomen aluehallintoviraston uusien ohjausmenetelmien koulutuksessa oli kuulijoita leffateatterin iso sali täynnä, paljon perusopetuksen opinto-ohjaajia, työhallinnon ohjaushenkilöstöä ja järjestöjen ohjaustyötä tekeviä. Puhuimme monikulttuurisen ohjauksen haasteista ja iloista yhdessä työhallinnon Elina Sorvarin kanssa. Esiin nousi verkostotyön vahvuus, moniammatillisuus ja luottamus verkoston toimijoiden välillä. Yleisö nosti esiin ja toivoi keinoja rakentaa kulttuurien välistä yhteistyötä sekä edistää suvaitsevuutta ja monikulttuurisuutta yhteisössä.

Kolmannen kerran pääsin puhumaan samoista teemoista Hyvän alun henkilöstökoulutuksessa Ammattiopisto Tavastian henkilöstölle. Erityisesti ilahdutti keskustelun avoimuus, aika on kypsä sille, että myös ongelmia nostetaan rohkeasti esiin ja niihin etsitään ratkaisuja yhdessä. Monet näkökulmat kohtasivat ja pääsimme vertaisoppimaan toistemme kokemuksista. Aito pedagoginen arvokeskustelu syntyy kuin itsessään, kun työkavereiden kesken mietitään, miten kukin jonkin tilanteen kokeen. Hienoja tilanteita, näistä opitaan ja jatketaan eteenpäin.

Kulttuurien jäävuori


Lempiteemojani henkilöstön monikulttuurisuuskoulutuksessa on kulttuurien jäävuori, josta meren pinnan yläpuolella on pieni osa: vaatetus, juhlat, tavat, symbolit… Suurin osa jäävuoresta on veden pinnan alla, siellä on se, mikä ei näy ulospäin: arvot, eettiset kysymykset, käsitys oikeasta ja väärästä, hyvästä ja pahasta…

Jäävuoressa näemme yleensä vain sen pinnalla olevan osan, se myös sulaa ja muokkautuu melko helposti auringossa, tuulessa tai tuiskussa.

Veden alla oleva osa on se isompi osa, joka yleensä on piilossa, näkymättömissä. Riski törmätä on valtamerilaivallakin suurin, kun mitään ei pinnan yläpuolella näy. Veden pinnan alla olevat kulttuuriset tekijät eivät hevillä muutu. Vaikea olisi kuvitella kovin paljon perusarvojensa muuttuvan, vaikka toiseen kulttuuriin muuttaessa muuttaisikin ulkoisia pinnan yläpuolelle näkyviä asioita uuden kulttuurin mukaiseksi. Huivin voisin laittaa päähän, oppia tervehtimään ja hoitamaan asioitani toisin, mutta vaikkapa demokratiasta tai tasa-arvo-ajattelusta en missään itse luopuisi.

Miten ottaa huomioon niin itsessään kuin ohjattavassaan kulttuuriset erot? Miten tunnistaa niin toisen kuin ikioman jäävuoren sisuksissa olevia arvoja sekä asioita ja nostaa niitä keskustelussa esiin arvostaen ja yhteistä näkemystä etsien?

Hienointa opettajuudessa kai ovat juuri nämä hetket, joissa opitaan yhdessä ja tajuaa itsekin keskustelun jälkeen osaavansa jotain hitusen aiempaa paremmin. 

tiistai 28. maaliskuuta 2017

Koulutuksesta toiseen sujuvasti siirtyillen


Uudistuksia, uudistuksia...


Maahanmuuttajien koulutuksen kenttä on vahvoissa uudituksen tuulissa. Nyt uudistetaan ammatillisen koulutuksen järjestämisen rakenteita ja pedagogiikkaa, kotoutumiskoulutuksen järjestämismuoto lyhyine lähiopetuspäivineen on uusi, aikuisten maahanmuuttajien perusopetus uudistuu alku- ja loppuvaiheiksi ja siihen sisällytetään myös luku- ja kirjoitustaidon opetus.

Olen saanut olla mukana miettimässä ja keskustelemassa monella foorumilla, miten ohjaus- ja koulutuspolut jatkossa on hyvä järjestää, jotta kotoutujan koulutuspolku olisi tavoitteiden mukaisesti lyhyt ja nopea Suomeen saapumisesta työelämään siirtymiseen. Kiinnostava teema, kohtuullisen kiperiäkin kysymyksiä. Kaikki ei ratkea Hiltonin puhujapöntössä patsastelemalla, mutta asia kerrallaan mennään eteenpäin.

Mahdollisuuksia ja uhkia


Opintopolkujen nopeuttamiseksi tavoitellaan sitä, että ammatillinen koulutus aloitetaan nykyistä nopeammin ja jo kielitaidon kehittymisen varhaisessa vaiheessa. Kun aiemmin kielitaitotasovaatimus ammatilliseen koulutukseen valittaessa oli taso B.1., on jatkossa OKM:n tavoite, että tuolle kielitaitotasolle päästään ammatillisen koulutuksen aikana ja taso saavutetaan siihen mennessä, kun siirrytään työelämään tutkinto suoritettuna. Samaan aikaan ammatillisen koulutuksen rahoitusta on leikattu rajusti, mikä näkyy opiskelijalle mm. paljon aiempaa vähempänä lähiopetuksena. Uudistuksessa on maahanmuuttajaopiskelijan näkökulmasta paljon hyvää: koulutus on aiempaa työelämälähtöisempää, henkilökohtaisempaa, joustavampaa mm. aloitusajankohtien ja tutkinnon osien yksi kerrallaan suorittamisen näkökulmasta sekä yksilöllisemmin kunkin tavoitteisiin ja aiemmin hankittuun osaamiseen vastaavaa.

Kotoutumiskoulutuksen resursseja vähennetään samassa prosessissa. Kun kotoutumiskoulutuksen kokonaisuus koostuu neljästä moduulista, järjestetään pääkaupunkiseudulla enää kahta alinta. Kanta-Hämeessä vielä osalla opiskelijoista on mahdollisuudet päästä myös moduuleihin 3 ja 4. Aiemmin kotoutumiskoulutus toteutettiin lähiopetuksena 35h/ viikko, nyt lähiopetusta on 20h viikossa ja loput on ohjattua itsenäistä muuta työskentelyä.

Kansantalouden näkökulmasta on viisasta tukea opiskelijoiden itseohjautuvuutta ja järjestää koulutus tiiviissä yhteistyössä työelämän kanssa. Monta haastetta on vielä mietittävänä: miten varmistaa tarvittava ohjaus ja tuki, kun resurssit vähenevät? Miten varmistaa kielitaidon riittävyys, kun valtakunnallisista kielitaitotestauksista luovutaan ja kielitaitotaso alenee? Miten varmistaa työpaikalla tapahtuvaan oppimiseen tarvittava ohjaus?

Pääsin kertomaan oppilaitosnäkökulmasta ajatuksia näistä teemoista ja muutoksista Opetushallituksen Maahanmuuttajat ammatillisessa koulutuksessa -seminaariin. Palvelujärjestelmän rakentelussa arvostan tapaa, jossa OKM:n ja OPH:n asioita ja lainsäädäntöä valmistelevat virkamiehet kuuntelevat kentän ajatuksia. Sama valtionhallinnon toimintatapa on TEM:llä ja Ely:illä mm. Kotona Suomessa -kokonaisuudessa, jossa alueellisina pilotteina kehitämme malleja, joita sitten viedään toimintaohjeistukseksi. Näin on hyvä tehdä työtä ja työllä on vaikuttavuutta.

Mikä sitten Tavastiassa toimii?


Ylpeä olen omasta organisaatiostani ja tehdystä työstä. Viime syksynä päästiin tilanteeseen, jossa te-toimistossa oli työttömänä työnhakijana vain kuusi kotoutuja-asiakasta. Maahanmuuttajataustaisia opiskelijoita on ammattiopistossa jo noin 13%, kun väestöstä heitä on alle 4%. Maahanmuuttajat myös keskeyttävät opintoja harvemmin kuin suomea äidinkielenään puhuvat.

Salaisuuksia on useita. Itse uskon suurimman syyn olevan johtamisessa. Monikulttuurisuus on osa Tavastian strategiaa, sitä edistetään suunnitelmallisesti monikulttuurisuusohjelman tavoitteiden mukaisesti. Panostusta on ollut koordinointiresurssiin, kehittämishankkeisiin ja osaaviin opettajiin. Rohkeus ja asiakaslähtöisyys näkyivät etenkin syksyllä 2016, kun turvapaikanhakijoina tulleet alkoivat siirtyä koulujärjestelmään. Ryhmiä perustettiin nopealla aikataululla ja vastattiin koulutustarpeeseen niin aikuisten perusopetuksessa kuin kotoutumiskoulutuksessakin. On ollut lupa kokeilla ja kehittää uusia toimintamalleja niin hankkeissa kuin osaamisohjelmissakin. Tavastia on vetovoimainen oppilaitos ja hyvä niin. On helppo miettiä rakenneratkaisuja ja puhua hyvistä käytännöistä - ja haasteistakin - valtakunnallisesti, kun on Hämeenlinnan kaupunki haluaa olla Suomen paras kotouttaja, alueella nähdään maahanmuuttajat elinvoiman ja väestökehityksen voimavarana, kuntayhtymän johto kokee tehtävänä alueen työvoiman osaamistarpeisiin vastaamisen ja ammatillisen koulutuksen tarjoamisen kaikille sitä tarvitseville. On lupa kokeilla ja tehdä uudella tavalla. Niin se toimii myös tulevaisuudessa, vaikka niin monet asiat ovat auki.

Tavastian kampusalueelle on valmistumassa uusi rakennus sosiaali- ja terveysalan opetukseen. Ihan pian Hämeenlinnan keskustan lukiot siirtyvät G-rakennukseen. Kotoutumiskoulutus siirtyy Vanajaveden Opiston myötä myös samaan yhteisöön Jaakonkadulle. Ohjaus on entistäkin helpompaa, samoin opiskelijoiden ja opettajien siirtymät oppilaitostenkin välillä vaikka kesken työpäivän, kun ollaan kaikki yhdessä. Tätä kehitystä on kiva seurailla täältä K-rakennuksesta, Hallinto, metsän laidasta.





keskiviikko 15. helmikuuta 2017


Uutta kohti kotouttamisessa - ohjausryhmä kokousti muutoksissa


Vastaanottokeskuksissa uutta ja paluuta aiempaan arkeen


Hyvä alku Hämeessä ESR-hankkeen ohjausryhmä kokoontui ystävänpäivänä 14.2. SPR:n Hämeen piirin Lammin vastaanottokeskuksessa. Suuria muutoksia Lammilla on tulossa, mutta hymyt herkässä ja ilmapiiri hyvä. Ohjausryhmän kokous ja käydyt keskustelut olivat kiinnostavia ja tulevaa kotouttamistyötä suuntaavia, asioita, joita kannattaa pohtia laajemminkin.


Lammin vastaanottokeskuksen alaisuudessa toimii Mainiemen yksikkö (josta talvinen kuva), jota ollaan Migrin päätöksellä ajamassa alas. Vastaanottokeskustoiminta Mainiemessä loppuu maaliskuussa, osa asukkaista on jo siirtynyt muualle. Lammilla hajautettu vastaanottotoiminta jatkuu samassa laajuudessa kuin ennen vuoden 2015 suurta maahanmuuttajien aaltoa. Moni myönteisen päätöksen saanut on siirtynyt asumaan kuntalaisena Hämeenlinnaan, osa myös muualle lähinnä Hämeen ELY-keskuksen alueelle. Myös kotimajoituksessa asuvien Lammin vastaanottokeskuksen turvapaikanhakijoiden määrä on kasvanut, heitä on jonkin verran  myös kantakaupungissa. Päätösprosesseja on nopeutettu, edelleen aikaa vie negatiivisten päätösten jälkeen tehtävien valitusten käsittely oikeuslaitoksessa ja odottelu vastaanottokeskuksissa jatkuu. Kielteisistä päätöksistä pääsääntöisesti valitetaan, jos pelko palata on suuri. Niin sanottuja pakkokäännytyksiä toteutetaan hyvin vähän, vapaaehtoisen paluun keinoin lähtömaahansa palaa osa. Uusi problematiikka on syntymässä niin sanottujen paperittomien tilanteista, kun kaikki valitustiet on käytetty eikä palata lähtömaahan jostain syystä voi. Vastaanottokeskuksen palvelut loppuvat näiltä laittomasti maassa oleskelevilta ja vielä on kovin avoinna se, mitä sen jälkeen tapahtuu.

Maahanmuuttajan ääni kuului kokouksessa


Kokouksessa yksi vastaanottokeskuksen asukas oli kertomassa omasta kokemuksestaan. Hän on asunut Lammilla koko Suomessa oloaikansa eli puolitoista vuotta. Oli todella ilo kuulla, miten hyvää suomea hän oli vastaanottokeskuksen opintotoiminnassa oppinut, miten vahva tahto oli kouluttautua nopeasti ammattiin rakennusalalle ja työllistyä Suomeen. Kiitosta kotoutumisen tukemisesta saivat vastaanottokeskuksen suomen kielen opettajan lisäksi muu henkilökunta sekä koko lammilainen yhteisö, rasismia ei ole ja ihmiset auttavat. Lammin vastaanottokeskuksessa on monenlaista mielekästä toimintaa koko perheelle. Työkokeilukin kaupassa oli sujunut tekevältä mieheltä oikein hyvin. Mikä sitten oli vaikeaa? Suomalaisiin tutustuminen on vaikeaa ja tarvittaisiinkin lisää mahdollisuuksia luoda kontakteja suomalaisiin  vaikkapa jonkun järjestön toimintana tai kansalaisopiston kursseina. Niin ja kylmää Suomessa on.

Maakunnat tulevat - toimijat ja vastuut keskusteluttivat


Kokouksessa keskusteltiin maakuntauudistuksesta ja siihen liittyvästä kotoutumislain uudistuksesta. Kovin avoinna ovat vielä työn- ja vastuujaot uudessa maakuntamallissa. Valmistelutyötä tehdään monella tasolla ja odotellaan valtakunnantason linjauksia. Selvää tuntuisi olevan, että jatkossa vastuuta kotouttamisesta kantavat maakunnat, joilla on rahoitus toimintaan. Kiinnostavaa on, mitä tehtäviä jatkossa käytännössä hoitaa maakunta, mitä kunnat ja mitä yksityiset palveluntuottajat maakuntien rahoittamina. Varmaa on, että kotouttamisen kenttä monimuotoistuu ja toimijoita tulee lisää. Rakenteita muotoutuu lakivalmistelujen, sote-valmistelun ja maakuntahallinnon muotoutumisen myötä. Seurataan mielenkiinnolla!

 
 

keskiviikko 8. helmikuuta 2017

Materiaaleja maahanmuuttajien opettamiseen ja itsenäisen oppimisen tukemiseen



Moni kysyy vinkkejä hyvistä www-sivuista maahanmuuttajien suomen kielen ja muiden kotoutumista tukevien sisältöjen opettamiseen. Yhtä polkua ei tässäkään ole. Pari vuotta sitten sain Opetushallituksessa käydä läpi suuren määrän mm. eri hankkeissa tuotettua digitaalista ja muuta www-sivuilta löytyvää opetusmateriaalia sekä arvioida niitä. Hurjan kiinnostavaa työtä muuten! Materiaaleja on todella paljon ja hyvin monenlaisia niin kielitaitotasoltaan, tekniseltä toteutukseltaan, pedagogiselta näkemykseltään kuin käytettävyydeltään. Yhtä hyvää ja kaikille toimivaa tuskin löytyy, moneen kannattaa tutustua ja löytää kullekin oppijalle itselleen sopivia tapoja oppia ja laajentaa kielitaitoaan itsenäisesti.

Historia taustoittaa


Tänään innostuin antamaan muutamia materiaalivinkkejä, koska Uudenmaan ELY-keskuksen Kotona Suomessa -hankekokonaisuuteen kuuluva Hyvinvointia rakentamassa - Suomen ja Virtasten vuosisata -video on juuri ilmestynyt. Video on toteutettu monilla kielillä ja kuvaa Virtasten suvun historian ja aikaansa kuvaavien valokuvien kautta Suomen kehittymistä hyvinvointivaltioksi reilussa sadassa vuodessa. Kannattaa katsoa! http://www.suomenvuosisata.fi/index.html. Itse ajattelen, että video on kerralla katsottuna melkoisen raskas ison tietomäärän vuoksi, mutta toimii varmasti hyvin opettajan kanssa paloiteltuna ja keskustellen. Hienoa on aitojen valokuvien tuoma realismi ja taustoitus siihen, mistä nykyinen Suomi on syntynyt ja millaisia vaiheita lähihistoriassa on ollut. Varmasti näiden sadan vuoden historian edes summittainen hahmottaminen auttaa ymmärtämään sitä Suomea, jossa nyt elämme.


Materiaaleja ammattialakohtaisen sanaston oppimiseen


Ammatillisessa koulutuksessa panostetaan reformin myötä yhä työelämä- ja ammattialakohtaisempiin sisältöihin. Ammatillisten opettajien työnkuvaan tulee koko ajan enemmän kielitietoisuuselementtejä, miten opettaa ammattiin ja alaan liittyvää fraseologiaa ja sanastoa samalla kuin ammattitaitovaatimuksia? Samaan aikaan suomen kielen opettajat pohtivat, miten eriyttää ja ammattialakohtaistaa opetusta palvelemaan kunkin tutkinnon ja ammatin kielitaitovaatimuksia. Iso ponnistus pulmaan vastaamiseen on Koti Suomessa -sivuston Työelämä -osio. https://www.kotisuomessa.fi/ . Sivustoa on tehty hyvin laajoissa hankkeissa ja monin tavoin. Materiaalia löytyy monentyyppistä niin vaikeustasoltaan, oppimistyyliltään kuin tekniseltä toteutukseltaankin. Hienoa on monipuolisuus ja monikanavaisuus, heikkoutena se, että mobiililaitteilla sivustoei toimi.

OPH:n koonnissa verkkomateriaaleista maahanmuuttajien opetukseen on hyviä vinkkejä. http://www.edu.fi/yleissivistava_koulutus/maahanmuuttajien_koulutus/verkkomateriaaleja_opetukseen. Materiaaleissa kannattaa ammattialakohtaisen sanaston oppimisen näkökulmasta tutustua eri alojen oppimisaihioihin, niiden avulla voi opiskella ammattiin liittyvää sanastoa ja fraseologiaa yksittäisistä sanoista lauseisiin ja kielen itsenäisempään tuottamiseen edeten. Mukavaa on materiaalien rakenne, jossa samoja sanoja kerrataan eri tasoilla niin, että sanasto aktivoituu tehtävien vaikeutuessa.

Kännykällä kieli haltuun


Teknisesti hyvin toimiva materiaali on Suomi taskussa, jossa on paljon arjessa selviytymistä tukevia videoita itsenäiseen kielen opiskeluun. Samalla tulee opittua arjen taitoja ja suomalaista tapakulttuuria vaikkapa uimahallissa tai kaupassa käymiseen liittyen. Materiaali sopii alkuvaiheen kotouttamiseen. http://suomitaskussa.eu/




torstai 2. helmikuuta 2017


Toimiva toimintamalli toimintaan!

Hämeenlinnan kaupunginvaltuusto hyväksyi tämän viikon kokouksessaan Kansainvälistyvä Hämeenlinna Toiminatamallin maahanmuuttajien kotouttamiseksi vuosille 2016 – 2020. Yllä oleva kuva on toimintamallin sivulta 20. Kuten kehitysjohtaja Tarja Majuri esittelyssään toteaa, maahanmuuttajien määrä on vuodesta 2015 lähtien kasvanut merkittävästi. Hämeenlinna haluaa kasvaa kaupunkina, jossa eri maista tulevien kansalaisten kotoutuminen sujuu mahdollisimman hyvin ja jossa maahanmuuttajat integroituvat suomalaiseen yhteiskuntaan. Jotta tulevilla asukkailla kotoutumisprosessi olisi mahdollisimman onnistunut, tarvitaan siihen selkeä suunnitelma ja Hämeenlinnan toimintamalli. Nyt hyväksytty toimintamalli toimii myös kotoutumislain mukaisena kotouttamisohjelmana. Hyvä alku Hämeessä ESR-hankkeen kannalta toimintamalliprosessi oli loistava keino päästä mukaan linjaamaan ja suunnittelemaan sitä, miten kotouttaminen tulevaisuudessa Hämeenlinnassa järjestyy.

Mallin laadintaan osallistui kaupungin, valtion, elinkeinoelämän, oppilaitosten, kolmannen sektorin ja maahanmuuttajien edustajia. Työtä aloitettiin kuulemalla eri edustajien näkemyksiä sekä sähköisen kyselyn ja haastattelujen avulla. Oli mukava huomata, että haastatteluja kuultiin aidosti ja asiat päätyivät malliin.  Toimintamallin laatimista työstettiin kolmessa työpajassa, joissa kaikissa hankkeen toimijat olivat aktiivisesti mukana. Hankkeen projektipäällikkö osallistui myös keskustelevan ja aktiivisen ohjausryhmän työskentelyyn. Oli kiehtovaa olla samaan aikaan mukana valtakunnallisen kotouttamisen alkuvaiheen palvelurakenteen kehittämistyössä Uudenmaan Ely-keskuksen luotsaamana ja kotikaupungin toiminatamallin työstämisessä. Kiehtovia aikoja eletään kotouttamisen rakenteissa tulevien maakunta- ja sote-uudistusten myötä. Paljon muuttuu, paljon osataan ja paljon tulee tehdä entistäkin paremmin.

Hämeenlinnan kotouttamisen toimintamallin päämäärät ovat hallinnon sujuvoittaminen, asiakkaiden vaikutusmahdollisuudet ja kustannusvaikuttavuus. Toimintamallin tehtävänä on liittää eri toimialojen kotouttamisen palvelut toisiinsa verkostona. Toimintamallin toteutuksessa tulee vahvistaa yhteistyön rakenteita ja palvelualueiden välisiä palveluketjuja sekä moniammatillista osaamista. Tätä varten luodaan toimivia yhteistyön foorumeja, työkaluja ja tehostetaan viestintää. Nämä päämäärät ja tehtävät edistävät aivan samoja tavoitteita kuin Hyvä alku Hämeessä -hankekin. Näin kotouttamisen palvelujärjestelmä syntyy selkeän tavoitteen ja hyvän yhteistyön avulla.

Toimintamallissa nousee esiin se, että huomiota on kiinnitettävä myös siihen, että kaikki maahanmuuttajaryhmät pääsevät palvelujen piiriin, Hyvässä alussa keskitymme osuvasti myös tavoittamaan kohderyhmiä, jotka eivät pääsääntöisesti päädy virallisen kotouttamisjärjestelmän piiriin. On tulossa hyviä malleja ja materiaaleja ohjata suomen kielen kehittymistä vapaaehtoisvoimin kansalaisjärjestötoimintaympäristössä sekä toisaalta työpaikoilla kotoutumista tukien.

Toimintamalliin pääsee tutustumaan Hämeenlinnan kaupunginvaltuuston 30.1. pidetyn kokouksen asialistalta. Blogin alussa on kuva toimintamallin sivulta 20, joka kuvaa toimintamallin tavoitteita, yhteistyötä ja ajatuksia siitä, miten Hämeenlinnan kotouttamistyö jatkossa toimii.

Kiinnostavaa on, miten rakenteet ja mallit sitten taas uudistuvat, siirtyvät ja rakentuvat uuden maakuntahallinnon aloitettua - kiehtovat on ajat kotouttamisen kehittelyssä.